Hei, me puhutaan rahasta – taas! Valtio rahoittaa kulttuuria eri tahoilta tiettyjä aloja priorisoiden.

Budjetit ja rahavirrat ovat politiikanteon ydintä, ja näin ollen jatkuvan kiinnostuksen – sekä kiistelyn – kohteena myös taide- ja kulttuuripolitiikassa. Onpa jopa pohdittu 2000-luvun suomalaisen kulttuuripolitiikan olleen hallitsevasti puhetta nimenomaan budjeteista ja mittaamisesta. 1990-luvun myötä nykyiseen asuunsa muodostettu kulttuuripoliittinen järjestelmämme perustuu edelleen suurelta osin valtion ja kuntien rahoitukseen, vaikka säätiöiden tuki on kasvanut jo tasolle, joka osittain ylittää Taiteen edistämiskeskuksen (TAIKE) taiteelle myöntämän tuen.[i]

Tällä hetkellä koronan aiheuttama kriisi koskee mitä suuremmassa määrin myös kulttuuria. Valtio on lisännyt tukeaan kulttuurialalle: pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan osasto virastoineen on kanavoinut kulttuurille ja luoville aloille massiiviset lähes 90 miljoonaa (!) euroa koronatukea vuoden 2020 aikana[ii].  Pandemiatilanteen talousvaikutukset yhdistettynä todennäköisesti pieneneviin rahapelivaroihin saavat aikaan sen, että tulevaisuuden rahoitusnäkymät ovat vähintäänkin sumeat. Niukat talouskehykset vaikuttavat jo ennestään jähmeän järjestelmän kehittämiseen.

Laajoista tilastoinneista huolimatta valtion kulttuurirahoituksesta ei ole tarkkaa tietoa. Saatavillamme ei ole ollut kokonaiskuvaa valtion rahoituksesta erilaisille kulttuurin muodoille tai taiteen lajeille. Viimeksi julkista kulttuurirahoitusta on kartoitettu noin kaksikymmentä vuotta sitten.[iii] Viime eduskuntavaalien alla niin puolueet, kulttuurin kenttä kuin hallintokin puhuivat kulttuurin ”prosenttitavoitteesta”. Sillä viitattiin valtion taide- ja kulttuurimenojen nostamiseen yhteen prosenttiin valtion koko budjetista. Tällöin kysymyksiä herätti, millaisia kulttuurimenoja prosenttiin laskettiin mukaan[iv], ja toisaalta mihin tarkoituksiin ja kenen toimesta mahdollinen lisärahoitus suunnattaisiin.

Tämä tausta ja tiedon tarpeet mielessä perkasimme vuoden 2020 aikana Cuporen tutkimushankkeessa valtion kulttuurirahoitusta. Aineistojen saatavuuden vuoksi keskityimme vuoteen 2019. Usein kulttuurin rahoituksesta puhutaan vain opetus- ja kulttuuriministeriön vastuina, mutta halusimme sisällyttää tarkasteluun kaikki ministeriöt. Rahoituksen luokittelussa sovelsimme suomalaiseen viitekehykseen eurooppalaista ESSNet-kehystä (linkki PDF-tiedostoon), jonka avulla kategorisoimme rahoituksen 7 pää- ja 35 alaluokkaan. Tarkastelussamme keskityimme valtion tilipäätöksistä ja muista rahoitusaineistoista löytyvään kulttuurin suoraan tukeen.

Käyn seuraavassa lyhyesti läpi joitakin selvityksemme keskeisiä tuloksia ja tekemiämme huomioita – tarkempia tietoja kaipaaville suosittelen tutustumista julkaisemaamme työpaperiin.

Vuonna 2019 valtio rahoitti kulttuuria noin 1,3 miljardilla eurolla (n. 2,4 % valtion budjetista). Miltei kaikki ministeriöt rahoittivat kulttuuria[v]. Tietysti keskeisin rahoittaja on opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). Ison audiovisuaalisen kulttuurin rahoitusosuuden muodosti Yleisradion[vi] sisältörahoitus, jota ei useinkaan ole otettu mukaan kulttuuripoliittisiin tarkasteluihin. Yleisradio rahoitetaan Yle-veron tuotoilla, ja nämä tuotot allokoidaan liikenne- ja viestintäministeriön budjetin kautta. Tästä syystä kyseinen ministeriö olikin OKM:n jälkeen suurin kulttuurin rahoittaja. Työ- ja elinkeinoministeriön rooli kulttuuriteollisuuden ja luovien alojen tukijana nousi esiin myös rahavirroissa. (Kuvio 1.)

KUVIO 1. MINISTERIÖIDEN RAHOITUS TAITEELLE JA KULTTUURILLE VUONNA 2019.

Yleisradion rahoitusosuuden myötä valtio kohdensi eri kulttuurin aloista eniten rahoitusta audiovisuaaliselle kulttuurille. Seuraavaksi suurimmat osuudet saivat esittävät taiteet (etenkin musiikki ja teatteri) sekä kulttuuriperintö (museot, arkistot, muu kulttuuriperinnön tuki). Vähäisemmin valtio tukee esimerkiksi visuaalista taidetta ja kirjallisuutta. Niiden tuki kietoutuu toki myös esimerkiksi museo- ja kirjastolaitoksen toimintaan. Koska kulttuuripolitiikassa on kyse paljon laajemmasta kulttuurin määritelmästä kuin perinteiset ”taiteet”, suurta osaa kulttuurirahoituksesta (noin 400 miljoonaa euroa) ei pystytty luokittelemaan mihinkään erityisiin kategorioihin tai taiteenaloille. Tästä syystä käytimme myös ”yleisen kulttuuritoiminnan” luokkaa erilaisine alaluokkineen. Tässä kategoriassa keskeisiä rahavirtoja ovat esimerkiksi valtiovarainministeriön allokoimat kuntien peruspalveluiden valtionosuudet[vii] sekä vapaan sivistystyön rahoitusosuus. (Kuvio 2.)

KUVIO 2. VALTION KULTTUURIRAHOITUKSEN JAKAUTUMINEN PÄÄLUOKKIIN VUONNA 2019 (YHT. 1328 M€).

Suuressa kuvassa kulttuurin rahavirrat – etenkin opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin budjetti (29.80.) – ovat säilyneet jopa hämmästyttävän muuttumattomina. Poliitikoilla tai virkamiehillä ei ole ollut suurta poliittista tahtoa tai innovatiivisuutta muutoksiin. On toki poliittinen kysymys, missä määrin järjestelmässä on tarvetta muutoksille. Riippuu näkökulmasta, onko kyse vankasta linnakkeesta, joustavasta sopeutujasta vai seisovasta vedestä. On pidettävä myös ansiona, että hyvinvointivaltiollinen järjestelmämme on pystynyt takaamaan julkisen kulttuurirahoituksen tason vuodesta toiseen, sekä esimerkiksi tukemaan kulttuurialoja vallitsevassa koronakriisissä. Ehdotuksia rahoitusjärjestelmien kehittämiseksi on kyllä annettu poliittisen järjestelmän ja virkakunnan ulkopuolelta, kuten Suomen Kulttuurirahasto teki viitisen vuotta sitten.

Moninaiset rahoituskanavat paitsi ministeriöiden välillä myös OKM:n sisällä tekevät suomalaisen kulttuurirahoituksen kentästä pirstaleisen ja vaikeasti hahmotettavan. Rahoitusta selvitettäessä tuli yhä ilmeisemäksi aiemminkin todettu tarve (linkki PDF-tiedostoon) rahoitustiedon nykyistä selkeämmälle ja avoimemmalle saatavuudelle. Tämä osaltaan edesauttaisi tietopohjaisen kulttuuripolitiikan toteuttamista, oikeudenmukaista resurssien kohdentamista sekä vaikuttavuusarviointeja – näiden tarve ei nykyisessä yhteiskunnallis-taloudellisessa tilanteessa ainakaan vähene. Jatketaan siis kulttuuripoliittista keskustelua – myös rahasta.

*

[i] Taikenkin tuessa on nykyään mukana lakisääteisesti laajemmin kulttuuria, joten Taiken koko tukipotti ei lähtökohtaisesti mene suoraan taiteilijoille tai taiteelle.
[ii] Tämä perustuu erilaisiin OKM:n, Taiken ja Suomen elokuvasäätiön rahoitusaineistoihin, joita blogin kirjoittaja on analysoinut tutkimustarpeisiin. OKM:n KUPO-osastolta on myönnetty koronatukea noin 68 miljoonaa, Suomen elokuvasäätiöstä vajaa 2 miljoonaa ja Taikesta noin 17,5 miljoonaa euroa.
[iii] Viimeisimmät kokonaisselvityksen ovat Pekka Oeschin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tekemät tarkastelut valtion, kuntien ja opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurirahoituksesta.
[iv] Käytännössä keskusteluissa viitattiin valtion talousarvion budjettilukuun 29.80. ”Taide ja kulttuuri” josta puhutaan yleensä valtion ”kulttuuribudjettina”. Kuitenkin pelkästään OKM:n sisällä kulttuuria rahoitetaan myös useiden muiden budjettilukujen alta ja esimerkiksi kuntien peruspalvelujen lakisääteiset valtionosuudet (kirjastoille, yleiseen kulttuuritoimintaan ja taiteen perusopetukseen) allokoidaan valtionvarainministeriön kautta.
[v] Sisäministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön sektoreilta emme tunnistaneet suoria kulttuurin tukia. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa EU:n rahoitusohjelmien kautta merkittävästikin maaseudun kulttuuritoimintaa, mutta EU-rahoitus ei ollut tutkimuksessamme mukana.
[vi] Yleisradion lakisääteisenä tehtävänä on ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä”. Vaatisi erillisen tarkastelunsa miten Ylen kulttuuripoliittinen tuki kohdentuu eri tahoille, esimerkiksi taiteenaloilla ja taiteilijoille.
[vii] Lukijan on hyvä huomata, että pääosa yleisten kirjastojen valtion rahoituksesta kulkee valtiovarainministeriön peruspalveluiden valtionosuuksina, joista ei nykyisin voida eritellä eri osa-alueiden rahoitusta. Kuvion 2 kategoriassa 2 kirjastot/kirjallisuus/lehdet ei näin ollen ole mukana tätä keskeistä rahoitusta kirjastoille vaan se on luokan 7 alla.