Hallinnollista kulttuuripolitiikkaa?

Puolueilla on moninaisia ja vaihtelevia kulttuuripoliittisia tavoitteita. Niistä alettiin sovitella yhteistä näkemystä, kun edustajamäärältään niukasti suurin puolue SDP ryhtyi kokoamaan hallitusta huhtikuisten eduskuntavaalien jälkeen. Hallitustunnustelija Antti Rinne toimitti puolueiden eduskuntaryhmille liudan kysymyksiä, joihin puolueiden tuli ohjelma-asiakirjoihinsa perustuen vastata. Hallitustunnustelijan kysymyksistä kulttuuria koski yksi: Miten edistäisitte kulttuurin asemaa Suomessa?

Saatuaan eduskuntaryhmien vastaukset SDP käynnisti hallitusneuvottelut yhdessä Keskustan, Vihreän liiton, Vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa. Maanantaina 3.6.2019 julkaistiin neuvottelutulos Suomen tuoreimman hallituksen ohjelmasta nimellä Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta

Antti Rinteen hallituksen ohjelma poikkeaa myös kulttuuripolitiikan osalta edellisen porvarihallituksen ohjelmasta (2015), jonka kulttuuripoliittiset kirjaukset olivat niukat. Nykyisessä ohjelmassa on lukuisia kulttuuripoliittisia kirjauksia, jotka keskittyvät Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi -luvun alle kohtaan Kulttuuri, nuoriso ja liikunta-asiat. Kohdan kahdeksasta päätavoitteesta nimenomaisesti kulttuurisektoriin painottuu kolme: 1) Luovien alojen työpaikat lisääntyvät, osuus BKT:sta nousee ja työntekijöiden työskentelyedellytykset paranevat, 2) Kulttuuripalvelut ovat paremmin saavutettavissa ja kulttuurin toimintaedellytykset ovat vahvistuneet sekä 3) Turvataan Veikkauksen edunsaajien määrärahat.

Kunkin tavoitteen alla esitellään laaja keinojen kirjo, joista moni juontaa juurensa hallituspuolueiden ohjelmatyöhön. Tavalliseen tapaan kulttuuripoliittinen puhunta sisältää paljon kulttuurisektorin jatkuvuutta ja tavoitteiden laveutta korostavia strategisia termejä kuten ”vahvistetaan”, ”turvataan”, ”edistetään”, ”selvitetään” ja ”kehitetään”. Toki joitakin asioita myös ”toteutetaan”.

• Tavoite 1: Luovien alojen työpaikat lisääntyvät, osuus BKT:sta nousee ja työntekijöiden työskentelyedellytykset paranevat

Hallitusohjelman luovia aloja koskevat tavoitteet eivät korostuneet puolueiden vaaliohjelmissa, mutta tuoreimmassa kulttuuripoliittisissa ohjelmissaan esimerkiksi SDP vaatii vahvaa luovan talouden politiikkaa ja vihreät edellyttää alojen keskeisen kansantaloudellisen merkityksen tunnustamista. Keskustan vaaliohjelmassakin nähdään osaavan kasvun edellyttävän luovia yrittäjiä. Hallitusohjelman kirjaus luovia aloja ja kulttuuritoimintaa tukevasta rahastosta on poimittu suoraan keskustan kulttuurilinjauksen (2018) kärkitavoitteesta.

• Tavoite 2: Kulttuuripalvelut ovat paremmin saavutettavissa ja kulttuurin toimintaedellytykset ovat vahvistuneet

Kulttuuripalveluiden saatavuus oli kaikkien puolueiden vaaliohjelmissaan jakama teema, josta on ollut helppoa löytää yhteinen sävel. Onhan tavoite suomalaisen hyvinvointivaltiollisen kulttuuripolitiikan peruskivi. Tavoitetta koskevissa keinoissa näkyy etenkin vasemmistopuolueiden kädenjälki: kulttuurin ja taiteen määrärahojen osuuden kasvattaminen yhteen prosenttiin valtion budjetista*, taiteilijoiden toimeentulon parantaminen, valtionosuusjärjestelmän uudistus, prosenttiperiaatteen edistäminen sekä kulttuuritilojen käytön tehostaminen ovat kaikki SDP:n ja vasemmistoliiton vaaliohjelmissaan jakamia kulttuuripoliittisia päämääriä. Samoilla linjoilla olivat myös vihreät kulttuuripoliittisessa ohjelmassaan (2018) sekä osin myös kokoomus lyhyehkössä kulttuurivisiossaan (2019). Taiteen perusopetus, lastenkulttuuri sekä kirjastot ja lukemisen edistäminen mainittiin monien puolueiden ohjelmissa.

Eroja tuovat identiteettipolitiikkaa heijastavat keinot: Svenska Teaternin aseman ja rahoituksen turvaaminen nousee hallitusohjelmaan suoraan RKP:n vaaliohjelmasta, Tampereen Työväen Teatterin aseman ja rahoituksen turvaaminen taas SDP:n kulttuuripoliittisesta ohjelmasta (2018).

• Tavoite 3: Turvataan Veikkauksen edunsaajien määrärahat

Veikkauksen edunsaajien mahdollisesti vähenevien määrärahojen kompensoiminen budjettivaroista juontaa suoraan vihreiden kulttuuripoliittiseen ohjelmaan (2018), jossa tavoitteeksi asetetaan taidelaitosten lakisääteisten valtionosuuksien siirto rahoitettavaksi veikkausvoittovarojen sijasta valtion budjetista. Lähtökohtaisesti hallituksen julkisia menoja kasvattava, aktiivinen finanssipolitiikka mahdollistaa määrärahalisäykset myös kulttuurisektorille (koulutuksen ja tieteen saadessa sivistyspolitiikan kokonaisuudessa suurimmat potit), mutta kulttuurialan ennen vaaleja tavoittelemalla tavalla kakku ei kasva, ainakaan hallitusohjelman perusteella.

Politiikkaa vai hallintoa?

Selvää on, että hallitusohjelman kulttuuripolitiikassa, kuten hallitusohjelmassa yleisestikin, näkyy kaikkien puolueiden kädenjälki – joidenkin enemmän, joidenkin vähemmän.

Keinoissa painottuvat vasemmistopuolueiden päämäärät. Näillä puolueilla on myös erityistä kulttuuripoliittista mielenkiintoa: esimerkiksi eduskuntavaaliohjelmissaan pääministeripuolue SDP käsitteli vaaliohjelmassaan Vasemmistoliiton ohella taide- ja taiteilijapolitiikkaa sekä yleisemmin kulttuuripolitiikkaa huomattavasti muita puolueita monipuolisemmin.

Hallitusohjelman kirjausten taustalla vaikuttaa myös eri tahojen lobbaus. Kulttuuripoliittisten kirjausten näkökulmasta merkittävä vaikuttaja tuleekin hallituspuolueiden ulkopuolelta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) valmisteli syksyllä 2018 tulevalle hallituskaudelle hallitusohjelmatavoitteensa, jotka se lähetti myös poliittisille puolueille ja eduskuntaryhmille. Lähes kaikki hallitusohjelman kulttuuria koskevat keinot ovat hyvin yhteneviä näiden OKM:n hallitusohjelmatavoitteiden kanssa. Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutusten lisääminen eri hallinnonalojen yhteistyöllä on jo vuosia ollut yksi kulttuuripolitiikan painopisteistä. Esittävien taiteiden valtionosuusjärjestelmän uudistusta on jo edistetty hallinnossa. Kulttuurirahoituksen määrän kasvattamisesta huolimatta vaikuttaa siltä, että kakun jakaminen tapahtuu pääosin kulttuuripolitiikan hallinnon logiikan, pitkien linjojen ja kulttuurisektorin vallitsevien valtasuhteiden mukaisesti.

* Valtion tukea kulttuurille ei ole pitkään aikaan tutkittu kattavasti. ”Prosenttitavoitteen” yhteydessä onkin esiintynyt monin paikoin epäselvyyttä, miten prosentit lasketaan. Sinänsä valtion budjetista kokonaisuudessaan kohdistuu jo nyt kulttuurille yli 1 % jos tarkastelua lavennetaan pelkän OKM:n hallinnoiman taiteen ja kulttuurin budjettiluvun (noin 450 M€) ylitse esimerkiksi peruspalveluiden valtionosuuksiin, joita kohdistuu kuntien yleiseen kulttuuritoimintaan, yleisille kirjastoille sekä taiteen perusopetukseen.

Kuva: Valtioneuvoston linna. Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0. Kuvaaja Jalmari Aarnio.