Valtion kulttuurirahoitusta koskevan tutkimuksen päätulokset tiivistettiin tietovihkoksi

Suomen valtio rahoitti kulttuuria yli 1,3 miljardilla eurolla vuonna 2019, ja rahoittamiseen osallistuivat opetus- ja kulttuuriministeriön ohella lähes kaikki muutkin hallinnonalat. Kehittämistarpeita on niin ministeriöiden välisessä koordinaatiossa kuin tiedontuotannossakin. Suomen valtion vuosina 2019–2021 kulttuurille jakamaa rahoitusta koskeneen tutkimuksen päätulokset on nyt koottu tiiviiksi tietovihkoksi.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tutkimuksessa luokiteltiin valtion vuoden 2019 tilinpäätöksestä kulttuurialoille kohdistettua rahoitusta. Eniten rahoitusta saivat Yleisradion sisällöt, musiikki (mukaan lukien taiteen perusopetus), vapaa sivistystyö sekä kunnille maksettavat peruspalveluiden valtionosuudet kulttuurille. Selvästi vähemmän rahoitusta kohdistui apurahojen voimin toimiville taiteenaloille, kirjallisuudelle ja visuaaliselle taiteelle.

Päävastuun valtion kulttuuripolitiikasta kantavan opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin pääluokka kattoi 452 miljoonan määrärahat. Tästä summasta eniten rahaa saivat esittävä taide sekä kulttuuriperintö.

Tutkimuksesta selvisi, että lähes kaikki ministeriöt osallistuvat omalla tavallaan kulttuurin rahoittamiseen. Keskeisimmät eri ministeriöiden ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä risteävät rahoitusvastuut koskevat audiovisuaalista kulttuuria ja mediapolitiikkaa, luovia aloja, kuntien kulttuuripolitiikkaa sekä kulttuuriperintöä.

”Kulttuurin rahoitus- ja ohjausvastuita tulisi tarkastella nykyistä kokonaisvaltaisemmin eri hallinnonalojen sekä kaikkien kulttuurinalojen eri toimintamuotojen osalta”, hankkeessa tutkijana toiminut Olli Jakonen sanoo.

Taiteen ja kulttuurin budjetin rahapelisidonnaisuus oli vuonna 2019 merkittävää lähes kaikilla kulttuurin alueilla. Esimerkiksi elokuva-ala, erityisesti Suomen Elokuvasäätiön rahoitus, sekä suuri osa esittävästä taiteesta olivat vuonna 2019 rahapelituottojen varassa. Rahapelitoimintaan kaavailtuihin muutoksiin sisältyykin riskejä taiteen rahoituksen jatkuvuutta ajatellen.

Hankkeen osana tarkasteltiin erikseen vuosina 2020–2021 kulttuurin eri toimialoille jaettuja koronatukia. Koronapandemia nosti esiin kulttuurialan olemassa oleviin rakenteisiin kytkeytyviä pitkäaikaisia ongelmia. Taiteilijoiden taiteellinen toiminta limittyy usein erityyppisiin työskentelyn muotoihin. Tutkimus osoittaa, että ymmärrys taiteesta ja kulttuurista elinkeinona on valtionhallinnossa kuitenkin vielä kehittymätöntä ja ”luovien alojen” asema osana kulttuuripolitiikkaa epäselvä. Käytössä ei ole lainkaan yhteisesti sovittua luovien alojen määritelmää. Tukien myöntäjätahoilla on omat käytänteensä ja käsityksensä siitä, miten, miksi, ja kenelle tukia jaetaan.

Tutkijoiden mukaan luovien alojen tukia tulisi jatkossa koordinoida eri hallinnonalojen tunnistaman yhteisen käsitteellisen pohjan perusteella.

”Kulttuurirahoituksen ja -politiikan suuntaamiseksi tarvitaan ajan tasalla olevaa, riittävän kattavaa ja koordinoitua tilastotietoa rahoituksesta”, erikoistutkija Sakarias Sokka toteaa.

Tietovihkon tiedot perustuvat kolmeen kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen julkaisemaan työpaperiin, joissa tarkastellaan valtion rahoitusta kulttuurille kokonaisuudessaan vuonna 2019, rahapelituottojen merkitystä kulttuurin tukemisessa sekä COVID-19-pandemian vuoksi jaettuja kriisitukia kulttuurille ja luoville aloille vuosina 2020–2021.

Lue tietovihko:

Sokka, Sakarias, Jakonen, Olli & Leppänen, Aino (2022). Valtion rahoitus kulttuurille. Tietovihko 5. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.

Lue lisää tutkimushankkeesta Valtion rahoitus kulttuurille Suomessa.

Valokuva: Markus Spiske/ Unsplash