Tekijänoikeus suomalaisten silmin
Digitalisaatio muuttaa ihmisten tapoja tehdä ja kokea asioita. Sen myötä kulttuuria ja viihdettä on laajasti saatavilla erilaisten internet-palveluiden ja medioiden välityksellä. Yksittäinen kansalainen ei nykyään ole useinkaan vain loppukäyttäjä. Hän on yhä useammin myös uusien teosten tekijä ja välittäjä.
Ennen digiaikaa sisällön laajempi jakaminen vaati erityisosaamista ja välineet teosten edelleen muokkaamiseen ja yhdistelyyn olivat rajalliset. Nykyään kuka tahansa internetin käyttäjä voi helposti kopioida teoksia sekä julkaista niitä yleisön saataville. Erilaisten luovien sisältöjen käyttö verkkoympäristössä on monelle arkipäivää: videoita ladataan YouTubeen ja kuvia jaetaan sosiaalisessa mediassa. Internetin yhteisöpalveluissa usein jaetaan ja linkitetään muille palvelun käyttäjille sisältöjä, jotka voivat olla jakajan itsensä tai muiden tekemiä. Itse tuotettuun sisältöön saatetaan myös liittää muiden teoksia.
Tekijänoikeus: tuttu tai vieras käsite
Teknologisen kehityksen myötä myös tekijänoikeuskysymykset koskettavat aiempaa selkeämmin suurta yleisöä. Sisältöjen käyttämiseen voi kuitenkin liittyä oikeudellista epävarmuutta. Voi olla esimerkiksi vaikeaa erottaa, onko sisällön jakaminen eri tilanteissa sallittua. Huomaavatko käyttäjät tekevänsä jotakin tekijänoikeudellisesti relevanttia erilaisissa digitaalisen sisällön käyttötilanteissa? Onko tekijänoikeus ihmisille ylipäänsä tuttu käsite?
Tekijänoikeustietämystä tarvitaan muun muassa tilanteissa, joissa jaetaan oman luovan työn tuloksia, joihin on liitetty muiden luomia sisältöjä. Esimerkiksi oma tanssivideo voi sisältää pätkiä eri artistien musiikista. Mutta koetaanko, että tekijänoikeus rajoittaa liikaa sisältöjen jakamista tai omien visioiden toteuttamista? Suuren yleisön tekijänoikeutta koskevista omakohtaisista käsityksistä, kokemuksista ja mielipiteistä on olemassa tällä hetkellä vain rajallisesti tietoa.
Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiivi on parhaillaan saatettavana osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin tarkoitus on nykyaikaistaa tekijänoikeussääntelyä ja määrittää pelisääntöjä sisältöjen käyttöön digitaalisessa ympäristössä. Selkeimmin yksittäisiä internetin käyttäjiä koskettaa sen Artikla 17, joka koskee suojatun aineiston käyttöä verkkosisällön jakopalvelujen (kuten YouTube) kautta ja sisällönjakopalvelujen tarjoajien vastuuta näissä tilanteissa. Tekijänoikeusdirektiivin valmisteluvaiheessa käytiin kiivastakin julkista keskustelua, josta välittyi epävarmuus siitä, miten sisältöjä voidaan jatkossa käyttää ja jakaa.
Tulossa uutta tutkimustietoa
Käynnistimme Cuporessa viime vuonna tutkimuksen, jossa tarkastellaan suuren yleisön näkemyksiä tekijänoikeusjärjestelmästä. Tavoitteenamme on esittää uutta tietoa tekijänoikeuden merkityksestä ja tuoda esiin tekijänoikeusjärjestelmän kehittämisen kannalta kiinnostavia näkökulmia. Suuren yleisön tekijänoikeutta koskevia omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä ei ole Suomessa systemaattisesti kartoitettu. Olemassa oleva tieto perustuu suurelta osin eri intressitahojen tilaamiin tutkimuksiin.
Tutkimuksemme keskittyy tekijänoikeuteen liittyviin mielipiteisiin ja teosten käyttöön erityisesti internet-ympäristössä. Se luotaa teosten käyttöön liittyviä haasteita, joita kuka tahansa voi kohdata. Lisäksi muodostamme kuvan luvattoman käytön motiiveista sekä siitä, missä määrin tekijänoikeuskysymyksiin ylipäänsä kiinnitetään huomiota verkkosisältöjä käytettäessä.
Kesällä julkaistava raporttimme paitsi valaisee tekijänoikeuteen liittyviä ongelmia sekä syitä niiden taustalla, myös kertoo siitä, liikutaanko tekijänoikeuskysymyksistä puhuttaessa yleensä tutulla vai vieraalla maaperällä.
Tutkimus on osa Suomen tekijänoikeusjärjestelmän arviointia, jota Cupore toteuttaa vuosittain vaihtuviin teemoihin pohjautuen.
Valokuva: Anu Oinaala