Taiteilijoiden työhyvinvointi

Sisällysluettelo:

Nuorimmat taiteilijat kokevat työhyvinvointinsa muita ikäryhmiä heikommaksi
Kokemus työhyvinvoinnista vaihtelee taiteenaloittain
Mitä korkeammat tulot, sitä paremmaksi koettu työhyvinvointi
Työn mielekkyys tukee hyvinvointia, huoli toimeentulosta kuormittaa ja voi johtaa ammatinvaihtoon
Työyhteisö sekä tukee että kuormittaa, yksin työskentelevä kaipaa vertaiskeskustelua

Johdanto

Taiteen ja kulttuurin barometri seuraa vuosittain vaihtuvin teemoin ammattitaiteilijoiden toimintaedellytyksiä ja tuo esiin heidän näkemyksiään ajankohtaisiin kysymyksiin. Cupore on toteuttanut barometriä vuodesta 2015 lähtien yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kanssa.

Vuoden 2022 barometri keskittyi taiteilijoiden työhyvinvointiin. Siinä tarkasteltiin laajasti taiteilijoiden näkemyksiä työhyvinvoinnistaan, työhyvinvointia edistävistä ja kuormittavista tekijöistä sekä työterveyshuollosta ja muista työhyvinvointia tukevista palveluista. Vuoden 2023 barometrissä toistettiin kysymys, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan kyselyhetkistä työhyvinvointiaan asteikolla 1–10. Kyselyyn tuli ensi kerran hyvinvointia koskevia kysymyksiä koronavuosina.

Taiteilijoiden työhyvinvoinnin tarkastelua ja seurantavälineiden kehittämistä jatketaan Cuporessa osana Työterveyslaitoksen johtamaa Mielenterveyden työkalupakki -hanketta (2023–2025), joka kuuluu Suomen kestävän kasvun ohjelmaan. Barometrikyselyyn laaditaan muutaman vuoden välein toistettava työhyvinvointimoduuli, ja vuoden 2022 aineistosta analysoidaan itsensä työllistävien taiteilijoiden psyykkis-sosiaalista työhyvinvointia. Cupore työskentelee alahankkeessa Mielen hyvinvoinnin ja työkyvyn tukeminen taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alalla. 

Barometrikyselyyn vastasi vuonna 2022 runsaat 1300 ja vuonna 2023 runsaat 1400 taiteilijaa. Kyselykutsu lähetettiin sähköpostitse 5 000 henkilön otokselle Taiken edeltäneen vuoden apurahanhakijoista. Lisäksi kyselylinkkiä jaettiin avoimesti Taiken ja Cuporen verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa sekä alan järjestöjen, tiedotuskeskusten ja oppilaitosten kautta.

Vuosien 2022 ja 2023 barometrivastaajissa oli eniten visuaalisten taiteiden edustajia (44–45 %), kun vastaajien ilmoittamat taiteenalat luokiteltiin Taiken toimikuntajaon mukaisesti. Merkittäviä olivat myös esittävän taiteen (21–29 %) ja kirjallisuuden osuudet (22–25 %). Noin joka kolmas vastaaja toimi useilla taiteenaloilla. Maantieteellisesti eniten vastauksia tuli Uudeltamaalta ja etenkin Helsingistä. Ikäryhmistä painottuivat 35–64-vuotiaat. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli naisia. Kyselymenetelmää ja vastaajien profiilia selvitetään yksityiskohtaisesti barometriraporteissa, joissa on liitteinä myös kyselylomakkeet.

Nuorimmat taiteilijat kokevat työhyvinvointinsa muita ikäryhmiä heikommaksi

Asteikolla 1–10 kaikkien vastaajien työhyvinvoinnilleen antamien arvioiden keskiarvo oli 6,5 vuonna 2022 ja 6,4 vuonna 2023 (kuvio 1). Naisten ja miesten arvioiden keskiarvoissa ei ollut merkittäviä eroja. Sen sijaan muunsukupuolisten taiteilijoiden arviot työhyvinvoinnistaan (5,3 ja 5,4) olivat selvästi keskimääräistä heikompia. Muunsukupuolisten vastaajien lukumäärä oli niin pieni, että kuviossa 1 heitä ei tarkastella omana kategorianaan.

Kokemus työhyvinvoinnista oli vastaajajoukossa sitä parempi, mitä iäkkäämmistä taiteilijoista oli kyse. Molempina tarkasteluvuosina alle 35-vuotiaat taiteilijat antoivat työhyvinvoinnilleen keskimäärin arvosanan 6,0. Erityisen heikon arvion hyvinvoinnistaan antoivat nuoret naiset. Vähintään 65-vuotiailla työhyvinvoinnille annettujen arvosanojen keskiarvo oli molempina vuosina 7,4. Vaikka ikääntyminen asettaa taiteilijoille omia haasteitaan, barometrikyselystä ilmenee, että monille eläke merkitsee vihdoin säännöllistä tuloa, jonka turvin voi keskittyä taiteen tekemiseen. Tämä vaikuttaa positiivisesti kokemukseen työhyvinvoinnista.

Kuvio 1. Ikä, sukupuoli ja työhyvinvointi.

Kokemus työhyvinvoinnista vaihtelee taiteenaloittain

Keskimäärin korkeimpia arvosanoja työhyvinvoinnillensa sekä vuonna 2022 että 2023 antoivat kirjallisuuden, musiikin ja esittävän taiteen aloilla työskentelevät vastaajat. Näillä aloilla työhyvinvoinnille annettujen arvosanojen keskiarvot vaihtelivat 6,5:n ja 6,7:n välillä. Noin kolmasosa vastaajista toimi useilla taiteenaloilla, ja heidän näkemyksensä sisältyvät kaikkien heidän ilmoittamiensa alojen tuloksiin.

Alhaisimpia arvosanoja molempina vuosina (6,0–6,3) työhyvinvoinnilleen antoivat puolestaan arkkitehtuurin ja muotoilun, audiovisuaalisten taiteiden, monitaiteen ja moninaisuuden sekä visuaalisten taiteiden edustajat. Vuonna 2023 visuaalisten taiteiden vastaajista joka neljäs (24 %) antoi työhyvinvoinnilleen jonkin neljästä huonoimmasta arvosanasta (1–4). Liki samaa tasoa osuus oli myös monitaiteessa (22 %).

Kuvio 2. Työhyvinvointi ja taiteenala.

Mitä korkeammat tulot, sitä paremmaksi koettu työhyvinvointi

Tulojen pienuus ja epävarmuus ovat taiteilijan työn keskeisiä kuormitustekijöitä. Monet taiteilijat koostavat toimeentuloaan useista eri lähteistä ja tekevät myös väliin työtä saamatta siitä korvausta. Koetun työhyvinvoinnin tarkastelu suhteessa ansaittuihin tuloihin tuo barometrivastaajien keskuudessa esiin selkeitä eroja.

Vähintään 40 000 euron kokonaistulot ansainneet taiteilijat arvioivat työhyvinvointinsa selkeästi muita ryhmiä paremmaksi (kuvio 3). Eniten ansaitsevilla taiteilijoilla keskimääräinen työhyvinvoinnin arvosana oli 7,4 vuonna 2022 ja 7,3 vuonna 2023. Yli puolet heistä antoi työhyvinvoinnilleen jonkun kolmesta korkeimmasta arvosanasta (8, 9 tai 10). Sen sijaan alle 10 000 euroa tienanneilla taiteilijoilla työhyvinvoinnin keskiarvo oli näinä vuosina lähes kaksi numeroa alhaisempi (5,6 ja 5,5). Kolmasosa (32 %) alhaisimpaan tulokategoriaan kuuluneista taiteilijoista arvioi omaa työhyvinvointiaan jollakin neljästä huonoimmasta (1–4) arvosanasta.

Kuvio 3. Tulotaso ja työhyvinvointi.

Työn mielekkyys tukee hyvinvointia mutta huoli toimeentulosta kuormittaa ja voi johtaa ammatinvaihtoon

Barometrivastaajien mukaan heidän työhyvinvointiaan tukevat eniten uusien asioiden oppiminen, työssä kehittyminen, työn monipuolisuus, mielekkäät työtehtävät ja työn sisältö, mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihin sekä mahdollisuus vaikuttaa oman työn tavoitteisiin ja sisältöihin (kuvio 4). Näiden viiden tekijän keskiarvo oli yli 3 asteikolla, jossa 1 tarkoittaa ”ei koskaan” ja 4 ”jatkuvasti”. Työhyvinvointia tukevat tekijät olivat kutakuinkin samanlaiset kaikilla taiteenaloilla.

Kaikki viisi taiteilijoiden työssä eniten kuormittanutta tekijää liittyivät toimeentuloon ja rahoitukseen. Koko vastaajajoukossa epävarma toimeentulo, kilpailu apurahoista ja avustuksista, tulojen pienuus, apurahojen ja avustusten hakemisen työläys sekä palkaton työ saivat kukin keskiarvoksi yli 3. Taiteenalojen väliset erot olivat vähäisiä, mutta monitaiteessa ja moninaisuudessa epävarman toimeentulon aiheuttaman kuormituksen pistekeskiarvo oli keskimääräistä korkeampi (3,65), kun taas kirjallisuudessa palkattoman työn keskimääräistä matalampi (2,92).

Ammatinvaihto tai sen harkinta on jyrkkä työhyvinvoinnin ja -tyytyväisyyden mittari, joka yleistyi taiteilijakyselyissä koronavuosina. Vuoden 2022 barometrissä kaksi viidestä (40 %) vastaajasta kertoi vaihtaneensa ammattia tai harkinneensa sitä viimeisen vuoden aikana. Yleisintä tämä oli esittävissä taiteissa (48 %) ja harvinaisinta kirjallisuudessa (32 %). Alle 35-vuotiaista vastaajista yli puolet (53 %) oli vähintäänkin harkinnut ammatinvaihtoa.

Myönteisesti kysymykseen vastanneilta (runsaat 500 henkilöä) tiedusteltiin syitä ammatinvaihtoon, ja heitä pyydettiin nimeämään niistä tärkein. Useimmin (88 %) ammatinvaihdon tai sen harkinnan syyksi mainittiin epävarmuus toimeentulosta, joka nousi myös kaikilla taiteenaloilla tärkeimmäksi syyksi (44 %) (kuvio 4). Kolme viidestä (60 %) mainitsi yhdeksi syyksi taiteen ja taiteilijoiden heikon arvostuksen yhteiskunnassa, ja tärkein syy se oli joka kymmenennelle (9 %). Arvioiden taustalla vaikuttivat osaltaan korona-ajan kokemukset. Vain harvoin ammatinvaihdossa oli kyse siitä, että kiinnostus taiteen tekemiseen olisi kadonnut.

Kuvio 4. Taiteilijoiden työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä tärkeimpiä syitä vaihtaa ammattia tai harkita ammatinvaihtoa.

Työyhteisö sekä tukee että kuormittaa, yksin työskentelevä kaipaa vertaiskeskustelua

Vuoden 2022 barometrivastaajista joka toinen (49 %) oli edeltävänä vuonna työskennellyt sekä yksin että työyhteisössä, kaksi viidestä (41 %) pääasiassa yksin ilman työyhteisöä ja joka kymmenes (10 %) vain osana työyhteisöä. Työhyvinvoinnin keskiarvo oli hieman alempi pelkästään yksin (6,4) kuin pelkästään yhteisöissä työskennelleillä (6,8) (kuvio 5). Yhteisössä työskennelleiden arviot eivät kuitenkaan keskittyneet keskiarvon ympärille, vaan joukossa oli sekä erittäin myönteisiä että erittäin kielteisiä kokemuksia työhyvinvoinnista.

Barometrin mukaan yksin tai yhteisössä työskentely oli yhteydessä osallisuuden kokemukseen, jota mitattiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osallisuusindikaattorilla. Tutkimusten mukaan osallisuusindikaattorin tuloksilla on yhteys vastaajan terveyteen, toiminta- ja työkykyyn ja elämänlaatuun. Täysin yksin työskennelleiden taiteilijoiden indikaattorilukemat saivat barometrikyselyssä keskiarvon 68,4, kun pelkästään työyhteisöissä työskennelleiden keskiarvo oli 76,6. Osallisuusindikaattorin arvo oli yhteydessä myös koettuun toimeentuloon. Kaikilla taiteilijoilla osallisuusindikaattorin keskiarvo oli 71,0. Kansallisessa terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksessa (FinSote, nyk. Terve Suomi) koko väestölle vuonna 2019 saatu keskiarvo oli 75,2.

Kuvio 5. Työyhteisössä toimiminen ja työhyvinvointi.

Yhteisössä työskentelyn yleisyys vaihtelee taiteenaloittain. Hyvin toimiessaan työyhteisö tukee hyvinvointia, mutta ongelmallinen työympäristö voi kuormittaa. Kyselyn mukaan noin puolet vastaajista (46 %) koki saavansa tukea työyhteisöltä, kun taas joka neljäs (26 %) kertoi yhteisön aiheuttaneen heille kuormitusta. Yksintyöskentely ja eristyneisyys puolestaan kuormittivat kahta viidestä (41 %) vastaajasta. Barometrivastausten perusteella yksintyöskenteleviä kuormittavat työyhteisöissä työskenteleviä useammin myös epävarmuus omasta osaamisesta, palautteen puute sekä kokemus taiteen ja taiteilijoiden heikosta arvotuksesta ja asemasta yhteiskunnassa. Monilta itsenäisesti työskenteleviltä puuttuivat paitsi työyhteisö myös työsuhteeseen liittyvät rakenteet ja edut. Avovastauksissa kaivattiin enemmän kollegiaalista tukea ja työnohjausta.

Mielenterveyden työkalupakki -hankkeessa tarjotaan valmennus- ja vertaisryhmiä freelancereille mielen hyvinvoinnin tueksi, arvioidaan niiden vaikutuksia ja ehdotetaan toiminnan vakiinnuttamista Suomessa.

Lisätietoa ryhmistä, tapahtumista ja ilmoittautumisesta: https://hyvatyo.ttl.fi/mielenterveyden-tyokalupakki/ajankohtaista/poikkeuksellinen-kattaus-mielen-hyvinvoinnin-tapahtumia-ja-ryhmia-taiteen-kulttuurin-ja-tapahtumien-ammattilaisille-syksylla

Tutkimus on toteutettu osana Mielenterveyden työkalupakki (2023–2026) -hanketta. Hanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa ja hankkeen rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU) sosiaali- ja terveysministeriön kautta.