Säästö kulttuurista ei ole säästöä

Eduskuntavaalien lähestyessä keskustelu julkisesta taloudesta kiihtyy. Lehdistössä on uutisoitu tiuhaan kansalaisten huolesta julkisen velan kasvusta[1]. Myös valtion menot ovat kasvussa: valtion talousarvioesitys vuodelle 2023 on noin 81,3 miljardia euroa, joka on noin 16,4 miljardia viime vuotta enemmän. Valtaosan lisäyksestä, noin 14 miljardia euroa, vie sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus.[2] Poliittisilla puolueilla on paineita osoittaa keinoja talouden tasapainottamiseksi.

Kulttuurirahoituksen mittakaava

Valtiontalouden kokonaisuudessa taiteen ja kulttuurin rahoitusosuus on pieni. Vuonna 2019 taiteen ja kulttuurin (ml. Yle) kaikilta hallinnonaloilta yhteensä saama rahoitus oli noin 1,3 miljardia euroa (Jakonen ym. 2021, s. 7). Vuodelle 2023 opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin budjettiluvun 29.80 rahoitus on 609 miljoonaa euroa eli noin 0,7 prosenttia valtion talousarviomenoista.[3] Monet toimijat ovat jo pidempään kampanjoineet tämän osuuden nostamisesta yhteen prosenttiin.[4]

Taloussanomat julkaisi juuri selvityksen[5] valtion ja kuntien julkisista hankinnoista viime vuosina. Selvitys osoittaa, että vuositasolla hankintojen yhteissumma lähestyy kymmentä miljardia euroa. Muutamankin prosentin tinkiminen hankintahinnoista säästäisi julkista rahaa vuodessa jopa miljardin – siis lähes koko taiteen ja kulttuurin kaikilta hallinnonaloilta kokonaisuudessaan saaman valtionrahoituksen verran.

Taiteen ja kulttuurin rahoituksesta keskustelu vaatii perspektiiviä: rahoitussummien suhteuttamista koko valtiontalouden kokonaisuuteen ja mittakaavaan. Rahoitustieto osoittaa, että tässä kokonaisuudessa taiteen ja kulttuurin rahoituksesta leikkaaminen ei tuo juuri lainkaan rahallista säästöä.

Kulttuuripoliittisia valintoja

Taide ja kulttuuri toimivat kaikkialla yhteiskunnassa: ne ovat kulttuurin tulevaisuustyöryhmän raportin mukaan kansakuntamme tärkeintä pääomaa (OKM 2022, s. 7). Tästäkään näkökulmasta säästö kulttuurista ei ole säästöä vaan pääoman heikentämistä. Taiteen ja kulttuurin pienessä rahoitusosuudessa pienetkin muutokset ovat suhteessa isoja, ja niillä on huomattavia vaikutuksia osana laajempaa taiteen ja kulttuurin systeemiä ja sen elinvoimaa.

Samalla tarvitaan kulttuuripoliittista keskustelua siitä, miten taiteen ja kulttuurin rahoitusosuutta kohdennetaan. Cuporen tuore tietovihko osoittaa, että enemmistö opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin budjettiluvun määrärahoista osoitetaan esittäville taiteille. Vähiten saavat arkkitehtuuri, muotoilu ja käsityö sekä visuaalinen taide. (Sokka ym. 2022, s. 5.)

Kulttuurin tulevaisuustyöryhmä ehdottaa, että seuraavalla hallituskaudella eduskunnalle annetaan kulttuuripoliittinen selonteko. Tilannekuvan lisäksi tarvitaan keskustelua kansallisen kulttuuripolitiikan tavoitteista ja painopisteistä myös rahoituksen osalta.

Lähdejulkaisut:

Olli Jakonen, Ari Kurlin Niiniaho, Katja Oksanen-Särelä & Sakarias Sokka 2021. Mahdollisesti kulttuuria? Valtion kulttuurirahoitus Suomessa vuonna 2019. Cuporen työpapereita 13. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. 

OKM 2022. Kulttuurin aika on nyt ja aina : Kulttuurialan tulevaisuustyöryhmän ehdotukset seuraavalle hallituskaudelle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:23.

Sokka, Sakarias, Jakonen, Olli & Leppänen, Aino (2022). Valtion rahoitus kulttuurille. Tietovihko 5. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.

[1] Esim. https://www.is.fi/politiikka/art-2000009287117.html
[2] https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Eduskunta-hyv%C3%A4ksyi-vuoden-2023-talousarvion-.aspx
[3] https://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2023&lang=fi&maindoc=/2023/aky/aky.xml&id=/2023/aky/YksityiskohtaisetPerustelut/29/80/80.html
[4] https://www.kulttuuribudjettiprosenttiin.fi/
[5] https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009324872.html

Valokuva: Braden Collum/ Unsplash