Kulttuurin kuluttaminen – uhka vai mahdollisuus?

Maailman ylikulutuspäivä 1. elokuuta 2018 tarkoittaa sitä, että maapallon mitassa olemme kuluttaneet ne luonnonvarat, jotka koko vuonna maapallo pystyy uusintamaan. Suomen kohdalla ylikulutuspäivä oli tänä vuonna tosin jo huhtikuun 11. päivänä. Jatkoajan olemme saaneet lahjaksi niiltä mailta, jossa kulutus ei ole näin kiihkeätä – maapallon köyhemmiltä. 
 
Verkossa julkaistu elämäntapatesti antaa viitteitä siitä, olenko uhka vai mahdollisuus ympäristölle (elamantapatesti.sitra.fi). Kulutuksen kannalta olen hieman painavampi kuin keskivertoinen suomalainen hiilijalanjäljen tallaaja. Autoilevana, kesämökkiläisenä kasvissyöjänä olen enemmän siis uhka kuin mahdollisuus.  
 
Kestävän kehityksen kysymykset ovat abstrakteja, filosofisia ja erittäin monimutkaisia. Miten voidaan vaikuttaa vaikkapa sellaisiin taloudellisiin ja tuotannollisiin toimiin, jotka edelleen houkuttelevat nopeaan kestämättömään taloudelliseen kasvuun ja kuluttamiseen? Miten ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa? Henkilökohtaisen kulutuksen vähentämisessä auttaa kierrätyskulttuuri ja useat arjen niksit, jotka ovat mukavia, konkreettisia ja helppojakin. Vaikeimmat asiat tuntuvat liittyvän ihmisten ja kulttuurien kanssakäymiseen, kestäviin arvioihin, myös tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.  
 
Kulttuuri ja kestävä kehitys on myös vaikeasti hahmottuva sanapari. Kestävän kehityksen pilareista puhuttaessa mainitaan yleensä kolme tekijää – taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen (hyödyt, ihmiset ja planeetta), joiden kestävyyden määrittelemisellä voidaan puhua kokonaisvaltaisesta kestävästä kehityksestä. Viime aikoina kulttuuri on nostettu neljänneksi pilariksi.  
 
Minusta kulttuuri on enemmän kuin kulmakivi; se on arvojen ja tapojen välittäjä sekä pohja ihmisten erilaisille toimintamalleille ja käsityksille. Kestävä kulttuuripolitiikka liittyy yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden kysymyksiin, asettaa tavoitteensa tasa-arvon, hyvinvoinnin ja kulttuuriperinnön ja  -ympäristön säilyttämisen puolesta. 
 
Keventäisikö omaa taakkaani mitenkään yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen ja lentomatkojen käyttö esimerkiksi kulttuurisen kanssakäymisen lisäämiseen. Miten esimerkiksi aineettomat, kulttuuriin liittyvät teot tulisivat näkyviksi ja mitattavaksi? Olisinko jalanjäljeltäni kevyempi, jos kuluttaisin enemmän elämyksiä, aineetonta mielihyvää ja ajatuksia herättelevää taidetta.  

Kuva: Savonlinnan oopperajuhlat. Kuvaaja Marjo Mäenpää.