Korvaako taide lääkepurkin?

Hyvinvointia tuottavat taide- ja kulttuuripalvelut, taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut, kulttuurihyvinvointi, hyvinvointitaide ja hoivataide. Käsitteet sekoittuvat toisiinsa ja niitä käytetään miettimättä, mitä ne oikeastaan tarkoittavat. Paikoin luodaan jopa kuvaa taiteesta, jolla olisi suoria terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Pystyykö taide tähän? Kulttuuripolitiikan tutkijana ja taiteellista työtä tekevänä muotoilijana haluan lähestyä aihetta pikemminkin kulttuuristen oikeuksien ja saavutettavuuden kautta.

Taiteelliseen toimintaan osallistuminen voi edistää hyvinvointia, mikä on yksilön ja yhteiskunnan kannalta arvokas asia. Taide vaikuttaa kuitenkin yksilöllisesti ja aiemmat kokemukset sekä elämäntilanne vaikuttavat siihen, miten taiteeseen suhtautuu ja millaiseksi sen merkitys itselle muodostuu. Taide voi tarjota iloa, onnistumisen tunteita tai tavan ilmaista itseään, mutta myös hämmentää, ärsyttää tai tuottaa pahaa mieltä. Hyvinvointia voi tuottaa vaikeiden asioiden kohtaaminen tai taiteen mahdollistama sosiaalinen vuorovaikutus. Sitä mikä taiteessa hyvinvoinnin edistymiseen kulloinkin vaikuttaa, tai on vaikuttamatta, on vaikea yksiselitteisesti määrittää, saati mitata.

Taiteen hyvinvointivaikutuksista puhuttaessa tulisi muistaa, että taiteilijan tehtävä ei ole ensisijaisesti tuottaa hyvinvointia, vaan luoda taidetta. Laadukas taide mahdollistaa ne kokemukset, jotka vaikuttavat hyvinvointivaikutusten pohjalla. Taiteen ja kulttuurin roolin vahvistaminen sosiaali- ja terveysalan rakenteissa on hyvä tavoite, mutta samalla on pidettävä kiinni taiteen laadusta. Jos taiteen ammattimaisuus kadotetaan, kadotetaan myös jotain taiteen mahdollisuuksista. Hyvä tarkoitus ei riitä, vaan on ymmärrettävä, mitä taide on ja miten se vaikuttaa.

Taiteen merkitystä ja roolia saa haastaa, mutta on varottava pakottamasta taidetta muottiin, johon se ei sovellu. Taiteen vaikutuksia ei tulisi tarkastella yksipuolisesti tai sellaisilla tavoilla ja mittareilla, jotka eivät tunnista taiteelle tyypillisiä piirteitä, kuten yllätyksellisyyttä, kantaaottavuutta ja kriittisyyttä. Tällöin voidaan vahingossa kaventaa tai rajata pois niitä ominaisuuksia, jotka hyvinvointia itseasiassa tuottavat. Taiteen tarkastelu vääränlaisilla menetelmillä voi myös johtaa eettisesti vaarallisille alueille.

Taiteen tuottamia hyvinvointivaikutuksia kannattaa lähestyä ennemmin kulttuuristen oikeuksien ja saavutettavuuden kautta. Kulttuuriset oikeudet takaavat kaikille oikeuden taiteeseen ja kulttuuriin, niin kokemiseen kuin itse tekemiseen. Ne takaavat myös oikeuden päättää, mihin taide- tai kulttuuritoimintaan osallistuu, tai on osallistumatta. Kun taide on erilaisten ihmisten kannalta hyvin saavutettavaa, on siitä nauttiminen ja siihen osallistuminen helpompaa. Osallistuminen itselle tärkeään ja merkitykselliseen toimintaan avaa myös mahdollisuuden hyvinvointivaikutusten lisääntymiseen. Saavutettavuus on muistettava myös, kun taidetta viedään hoitolaitoksiin ja sairaaloihin. Se että taide on tarjolla, ei vielä takaa, että siitä pystyisi nauttimaan.

Joten ei, taide ei toimi kuin lääke. Se ei takaa parempaa terveyttä. Taide voi kuitenkin tuottaa hyvinvointia, jos taidetta on monipuolisesti tarjolla läpi elämän, ja osallistumiseen pystyy vaikuttamaan myös itse.

Kuva: Lukas Budimaier, Unsplash