Kiertävätkö yritystuet luovimmat alat?

Yle uutisoi äskettäin, että suomalaiset yritystuet näyttävät valuvan vuodesta toiseen samoille saajille, erityisesti teollisuudelle ja varustamoille. Suomessa on huomattavan paljon säilyttäviä yritystukia suhteessa uudistaviin.[1] Olisiko tässä paikka pohtia luovien alojen[2] yritystukien potentiaalia?

Koronapandemia läpivalaisi armotta ongelmakohtia luovien alojen tuki- ja rahoitusjärjestelmissä. Korona ei kuitenkaan ollut ongelmien perimmäinen syy, vaan kyse on suomalaisen kulttuuri- ja luovien alojen tukipolitiikan laajemmasta epäonnistumisesta. Osa ongelmaa on yritystukijärjestelmä, jonka piiristä suuri osa luovista aloista ei löydä paikkaansa. Esimerkiksi Business Finlandin rahoituspalvelut asettavat asiakasyrityksilleen kriteeristöjä, jotka rajaavat useilta kulttuuri- ja luovien alojen toimijoilta mahdollisuuden hakea rahoitusta.

Luovien alojen osuus kansantaloudesta ei ole vuosituhannen alun kehitysohjelmista ja -toiveista huolimatta kasvanut. Kulttuurin toimialojen arvonlisäys oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2005 3,2 prosenttia. Vuonna 2019 se oli 3,1 prosenttia. Kulttuurialojen osuus työllisistä on samalla laskenut. Vuonna 2009 kaikista työllisistä kulttuurialoilla toimi 4,2 %. Vuonna 2019 osuus oli laskenut 3 %:iin ja koronan myötä vuonna 2021 osuus laski edelleen 2,7 %:iin. [3] ETLA:n tuoreen tutkimuksen[4] mukaan Suomi ei tunnista riittävästi aineettomien tuotannontekijöiden yhteiskunnallista merkitystä, ja on Ruotsiin verrattuna niiden hyödyntämisessä jopa ”surkimus”. Suomessa vientiä ja myös innovaatiopolitiikkaa ajatellaan edelleen hallitsevasti teollisuuden näkökulmasta. Suomalainen palveluvienti on keskittynyt vain muutamiin aloihin.[5] Ruotsin yksi erikoisuus on musiikin ja muun audiovisuaalisen tuotannon vienti.[6] Suomen kulttuuriviennillä on potentiaalia, mutta tällä hetkellä alisuoriudumme tavoitteessa useilla kulttuurin aloilla[7].

Kulttuurin toimialoilla on tyypillistä yksinyrittäminen, osa-aikatyö ja freelancerina toimiminen. Tarvittaisiin kulttuuripolitiikan yhteensovittamista työ- ja elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin ja yrityskehittämisen järjestelmiin ja toisin päin. Olemme tutkimuksissamme havainneet, ettei valtionhallinnolla ole toimivia käytäntöjä jakamansa rahoituksen seurantaan. Luovien alojen tukipolitiikka on hajaantunutta ja siilomaista, kun taas alaa määrittävät monimutkaiset ekosysteemit. On epäselvää, millaista tarvetta yritystukien kautta tarjolla oleva rahoitus täyttää luovien alojen arvoketjuissa ja ekosysteemeissä.

Luovien alojen tukia on kehitetty tempoillen eikä kulttuurin perusrahoitusta ole kasvatettu. Nykyinen hallitus aikoi hyvistä kokemuksista huolimatta jopa lopettaa vuodesta 2017 asti jaetut audiovisuaalisen alan tuotantokannustimet. Lopulta ne säilytettiin supistettuina. Huomiota tulisi kiinnittää av-alan tuotantokannustimien kaltaisiin tukimuotoihin myös muilla kulttuuri- ja luovilla aloilla. Yritystuista sinänsä löytyisi myös merkittäviä säästökohteita, mutta luovien alojen tilannetta ei äkkiväärin leikkauksin edistetä.

Myös yritysten välisiin verkostoihin ja yhteistyöhön liittyy monia kysymysmerkkejä. Luovien alojen yritystuet eivät tunnista eri kulttuurialojen eivätkä eri alueiden kehitystarpeita. Tukien kriteerit jättävät monet luovien alojen yrityksistä rannalle. Yksinyrittäjien on vaikeaa mahtua kuvioon. Olisi myös tarkennettava yritystukien suhdetta varsinaisen kulttuurisektorin rahoitusmuotoihin. Suorien tukien lisäksi tarvitaan useiden politiikkasektoreiden vastuulla olevia epäsuoria tukitapoja (esim. verohelpotukset, koulutus, kulttuuritapahtumien, -klustereiden ja -infrastruktuurin edistäminen, tekijänoikeuksien tukeminen).

Tarkastellessamme Business Finlandin rahoitusta[8] havaitsimme, että eri luovien alojen luokissa yritystukien hakijoiden ja saajien määrissä on suuria eroja. Joillakin TOL-aloilla suuri osa maan yrityskentästä on hakenut rahoitusta (esim. peliala). Joillakin aloilla puolestaan vain hyvin pieni osa yrityskannasta on hakenut ja päässyt tukien piiriin (esim. taiteellinen luominen). Luovien alojen yritystukien jakaumat herättävät kysymyksen siitä, voisiko tukia kehittää vielä paremmin sopiviksi erilaisten luovien alojen tarpeisiin sekä selventää niiden suhdetta varsinaisen kulttuurisektorin rahoitusmuotoihin. Luovilla aloilla on tarvetta tiiviimmälle rahoittajayhteistyölle ja yhdistelmärahoitukselle.

Globaalissa taloudessa luovuus ja aineeton pääoma ovat yhä tärkeämpiä menestystekijöitä. Yritystoimintaa tulisi kehittää luovien alojen taiteellisesta ytimestä skaalautuviin ja monistettaviin sisältöihin saakka. Musiikin alalla vienti- ja tukijärjestelyt vaikuttavat olevan useita muita kulttuurin aloja kehittyneemmät.[9] Niin visuaalinen taide, esittävä taide kuin kirjallisuuskin voisivat periaatteessa olla nykyistä paljonkin vahvemmin myös yritystukien piirissä, sillä kaikilla näillä aloilla yritystoiminta on varsin yleistä. Suomessa on potentiaalia myös kulttuurin taloudelliseen kukoistukseen – mutta vain, jos heräämme tekemään tarvittavia muutoksia kulttuurin ja luovien alojen elinkeinopolitiikassa.

Viitteet:

[1] Ks. Ylen uutinen (11.4.2024): Tässä ovat suurimmat yritystukien saajat – tutkija ihmettelee jättitukia saavia ”kantiksia” ja ”outouksia”. https://yle.fi/a/74-20082162?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share [viitattu 12.4.2024].

[2] Luovuuden yhdistämistä vain tiettyihin toimialoihin voi perustellusti kritisoida. Luovuutta voi olla esimerkiksi taiteellista, tieteellistä tai taloudellista (ks. esim. Heiskanen 2015; UNCTAS 2022). Tässä kuitenkin tarkoitamme luovilla aloilla kulttuurin toimialoja, joiden ytimeen kuuluu uusien sisältöjen luominen, jolla on merkittävää potentiaalia myös ns. aineettomaan arvonluontiin.

[3]  Kulttuurin satelliittitilinpito [verkkojulkaisu]. ISSN=2323-959X. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 12.4.2024]. Saantitapa: https://stat.fi/tilasto/klts. On huomattava, että satelliittitilinpito sisältää useita eri kulttuuri- ja luovia aloja, joiden työllisyyskehitykset poikkeavat toisistaan tarkastelujaksolla.

[4] Ks. https://www.etla.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/etla-suomi-on-ruotsiin-verrattuna-surkimus-aineettomiin-tuotannontekijoihin-investoimisessa-ja-niiden-hyodyntamisessa/ [viitattu 11.4.2024].

[5] Tilastokeskuksen tilasto tavaroiden ja palveluiden ulkomaankaupasta kertoo, että esimerkiksi henkisen omaisuuden käytöstä perittyjen maksujen vientitulot eivät ole merkittävästi kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun puolestaan televiestintä-, tietotekniikka- ja tietopalveluissa näkyy selkeä viennin arvon kasvu. Suomen virallinen tilasto (SVT): Tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppa [verkkojulkaisu].

ISSN=2343-4228. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 12.4.2024].

Saantitapa: https://stat.fi/tilasto/tpulk

[6] Ks. https://www.etla.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/suomen-palveluviennin-kirjoa-syyta-laajentaa-kaupan-kasvaessa-nyt-viemme-ulkomaille-lahinna-it-palveluja/ [viitattu 11.4.2024].

[7] Ks. MustRead 4minRead -kulttuurin uutiskirje, 4.12.2023.

[8] Ks. Työpaperi osoitteesta: https://www.cupore.fi/julkaisut/yritystuet-kulttuurirahoituksen-osatekijana/ [haettu 12.4.2024]; BF:n tukien kohdentumista voi tutkia myös visualisointien kautta: https://www.cupore.fi/tiedonvisualisoinnit/business-finland-rahoitus-2017-2022/ [haettu 12.4.2024].

[9] ks. https://musiikkiala.fi/avainluvut/musiikin-vienti/ [viitattu 11.4.2024].

Valokuva: Markus Spiske/ Unsplash