Kentällä olemisen sietämätön keveys

Kiroan mielessäni seisoessani seitsemän aikaan aamulla rautatieasemalla, sillä ympäriltäni ei löydy kuivaa penkkiä, mihin istua syömään juuri ostamaani aamupalaa. Huonosti nukuttu yö ei myöskään paranna mielialaani. Jännitän jo etukäteen tulevaa paria päivää, sillä edellisestä kenttätyöstä on jo tovi aikaa. Junassa mietin tulevaa päivää ja stressaan jo valmiiksi sitä, huomaanko varmasti kaiken tarpeellisen, osaanko havainnoida oikeita asioita ja jääkö jokin asia huomaamatta. Loppujen lopuksi nukahdan nopeasti junan lähdettyä liikkeelle ja herään sopivasti junan saapuessa Turkuun.

Olen Turussa tekemässä osallistuvaa havainnointia osana Cuporen Avaus-tutkimushanketta, jonka tavoite on edistää ulkomaalaistaustaisten taiteilijoiden työllistymistä. Osallistuva havainnointi on tutkimusmenetelmä, jonka avulla tuotetaan suoraa tietoa ihmisten kokemuksista ja näkemyksistä. Avaus-hankkeessa tavoitteena on havainnoinnin kautta kartoittaa kunkin organisaation sisäistä kulttuuria sekä tunnistaa sitä kautta ulkomaalaissyntyisten taiteilijoiden kohtaamia esteitä työllistymisessä. Tutkimusmenetelmän etu on se, että osallistuvalla havainnoinnilla tavoitetaan sellaiset sosiaalisen elämän ilmiöt, jotka helposti jäävät tilastojen ulkopuolelle. Olen koulutukseltani antropologi ja olen innoissani saadessani tuoda osallistuvan havainnoinnin osaksi Cuporen tutkimusmetodi-työkalupakkia. Menetelmää käytetään kahdessa meneillään olevassa tutkimushankkeessa, jotka kulkevat nimillä Avaus ja EspooCult.

Osallistun Turussa Taiteen edistämiskeskuksen kehittämispäiville yhdessä Kulttuuria kaikille -palvelun moninaisuuskouluttaja Martina Martin kanssa. Hotellilaivalle saavuttuamme hakeudumme Martinan kanssa kokoustilan takariviin, josta näemme koko tilan ja siellä olevat ihmiset parhaiten. Havainnointitilanteessa huomioni kiinnittyy moneen asiaan. Millaisia ihmisiä paikalla on? Näkyykö henkilöstön taustassa kielellinen ja/tai kulttuurinen moninaisuus? Miten ihmiset suhtautuvat minun paikallaolooni? Mistä päivän aikana puhutaan ja mitä keskustelun aiheena olevat teemat kertovat organisaation sisäisestä kulttuurista? Nouseeko kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus teemoina esille kehittämispäivän aikana? Tutkittavien anonymisointi on erityisen tärkeää havaintoja tehtäessä, joten kaikki paikalla tekemäni muistiinpanot ovat jo valmiiksi anonyymejä. Tutkimuseettisistä syistä en äänitä tai valokuvaa paikan päällä. Havainnoinnin kohteena ei ole yksittäisten ihmisten sanomiset, vaan ihmisten sanallisesta ja sanattomasta viestinnästä koostuva kokonaisuus, joka kertoo meille jotain koko organisaation työkulttuurista. Tutkijakaan ei jaksa olla jatkuvasti skarppina ja iltapäivällä mielessä päällimmäisenä onkin se, että väsyttää, nälättää ja päätä särkee.

Seuraavana päivänä suuntaan suoraan Turun kaupunginteatterille, missä pääsen havainnoimaan näytelmän harjoituksia osana Avaus-hankkeen aineiston keräämistä. Omat fiilikset ovat nostalgisia, sillä olen muutama vuosi sitten ollut mukana tuottamassa teatteriproduktiota. Harjoitusten seuraaminen muistuttaa siitä, miksi rakastan teatteria. Täällä voisi fiilistellä vaikka koko päivän! Varsinkin kun kyseessä on biisi- ja tanssitreenit. Harmikseni joudun kuitenkin poistumaan teatterilta päivän päätteeksi ja suuntaamaan kohti kotia.

Mitä parin päivän kenttätöistä jäi käteen? Ainakin tieto siitä, että mun on pakko palata myöhemmin katsomaan Taru sormusten herrasta näytelmä, koska olen vannoutunut fantasianörtti. Niin, että mitäkö jäi käteen tutkimuksen kannalta? Sen voitte lukea ensi keväänä julkaistavasta tutkimusraportista!