Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot, laajuus ja tuloksellisuus

Tutkimuksen tavoitteena oli selkeyttää yleisötyön määrittelyä ja tuottaa tietoa taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön tavoitteista, kohderyhmistä, muodoista, määrästä ja vaikutuksista.

Tutkimusta varten yleisötyö määriteltiin toimenpiteiksi, joiden tavoitteena on yksilön tiedollisia ja tunnepitoisia valmiuksia kehittämällä perehdyttää eri kohderyhmiä taide- ja kulttuurilaitoksiin. Määritelmää voitaisiin tulosten perusteella täydentää huomioimalla siinä myös yleisötyön rooli laitoksen ja yleisön välisenä kontakti- ja palautekanavana.

Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä aineistoja ja menetelmiä. Tapaustutkimus kohdistui kolmen teatterin, kolmen museon ja yhden orkesterin yleisötyöhön, jota tutkittiin haastattelemalla yleisötyöntekijöitä.

Yleisötyötä tehneiden laitosten määrästä saatiin tietoa valtionosuusjärjestelmään vuonna 2010 kuuluneiden 205 teatterin, orkesterin ja museon vuosien 2006–2010 toimintakertomuksista ja tilinpäätöstiedoista kerätyn määrällisen aineiston avulla. Regressioanalyysimenetelmää käyttäen tutkittiin yleisötyön vaikutusta käyntimääriin. Nykytilanteen kartoittamiseksi kerättiin tiedot vuoden 2014 yleisötyöstä 103 laitoksen verkkosivuilta.

Tapaustutkimuksen perusteella se, mitä laitoksissa ymmärretään yleisötyöksi, vaihteli suuresti. Yleisötyön tavoitteita olivat mm. uuden yleisösukupolven kasvattaminen, markkinointi ja tiedottaminen, yleisön sitouttaminen, yleisön kokemuksen syventäminen ja prosessiin osallistaminen, tavanomaisen yleisön ulkopuolelle jäävien potentiaalisten yleisöjen tavoittaminen ja muut sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. Yleisötyö nähtiin myös kahdensuuntaisena kommunikaationa yleisön kanssa ja siten tärkeänä osana laitoksen kehittämistä.

Vuosien 2006–2010 tarkastelussa yleisötyön kohderyhmistä tärkeimmiksi osoittautuivat lapset ja perheet, nuoret sekä aikuiset ja työikäiset. Vanhuksille ja erityisryhmille (kieli-, kulttuuri- ja vammaisvähemmistöt) suunnattua yleisötyötä tarjonneiden laitosten osuus pysyi melko pienenä. Tapaustutkimuksen laitoksissa toteutetun yleisötyön pariin oli tullut pääasiassa taiteesta ja kulttuurista jo kiinnostuneita harrastajia. Ei-kävijöitä tavoiteltiin muun muassa viemällä yleisötyö laitoksen ulkopuolelle.

Vakiintuneimpia yleisötyön muotoja olivat ohjelmiston ja taiteilijoiden esittelyt, keskustelutilaisuudet, kulissikierrokset, opastukset ja kaikille avoimet tapahtumat. Yleisöä osallistavat ja vuorovaikutteiset muodot, kuten työpajatyöskentely sekä lasten ja nuorten kanssa tuotetut teatteriesitykset, konsertit ja erilaiset näyttelyt, näyttävät lisääntyneen tarkasteluajanjaksolla. Yleisötyötä tarjonneiden laitosten määrä kasvoi vuosina 2008–2010, jolloin laitokset saivat noin 50 miljoonan euron suuruisen määrärahalisäyksen opetus- ja kulttuuriministeriöltä, mutta väheni sen jälkeen.

Yleisötyön vaikutus taide- ja kulttuurilaitosten käyntimääriin oli melko heikko, eikä yleisötyön lisääminen kasvattanut käyntimäärää. Vaikka yleisötyö ei lisäisikään käyntimäärää, se aikaisempien tutkimusten tulosten mukaan vaikuttaa koettuun laatuun ja käyntikokemukseen.

Yleisötyö voidaan nähdä sekä itsenäisenä kulttuurituotteena että kulttuurituotteen osana. Edellisestä on esimerkkinä Nykytaiteen museo Kiasman Heimo-yhteisötaidehanke ja jälkimmäisestä Suomen käsityön museon näyttelytoimintaa tukevat työpajat.