Cuporen kulttuuripoliittinen vaalikatsaus, osa 3: Kulttuurivaalien jälkeen

Seuraamme kolmen katsauksen sarjassa vuoden 2023 eduskuntavaaleja.

Kokoomuslaisen kulttuuripolitiikan aika

Tasavallan presidentti nimitti 20. kesäkuuta pääministeri Petteri Orpon hallituksen pitkäksi venyneiden, noin puolitoista kuukautta kestäneiden hallitusneuvotteluiden jälkeen. Hallituksen muodostavat kokoomus (KOK), perussuomalaiset (PS), Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP) ja kristillisdemokraatit (KD). Orpon hallitus antoi eduskunnalle tiedoksi hallitusohjelmansa, joka sai nimekseen Vahva ja välittävä Suomi. Tässä katsauksessa tarkastelemme tuoreen hallitusohjelman kulttuuripoliittisia tavoitteita.

Strategista ja laaja-alaista kulttuuripolitiikkaa

Hallitusohjelmasta on viime vuosikymmeninä tullut Suomessa erittäin keskeinen poliittinen ohjausväline. Ohjelmia on uudistettu strategisiksi, ilmiöpohjaisiksi ja hallinnonrajat ylittäviksi[i] osana valtioneuvoston yhtenäisyyttä korostavaa hallintopolitiikkaa. Orpon hallituksen ohjelman varsinaiset kulttuuripoliittiset kirjaukset keskittyvät ”Osaava Suomi” -osioon otsikon ”Kulttuuri, liikunta ja nuoret” alle. Teemat vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) vakiintuneiden politiikkasektoreiden vastuita. Kulttuuripoliittisia tavoitteita sisältyy myös ohjelman muihin osioihin.

Tunnistimme ohjelman varsinaisesti kulttuuria käsittelevästä osiosta 18 kulttuuripoliittista tavoitetta (tarkennettu listaus katsauksen lopussa).[ii] Tavoitteita on hieman edellistä Marinin hallituksen ohjelmaa vähemmän. Yksittäisten kehittämiskohteiden sijaan Orpon hallituksen kulttuuripoliittiset tavoitteet keskittyvät pääosin laajempiin painopisteisiin. Näitä ovat kulttuurin kansainvälisyys, vienti ja maakuvan edistäminen, luovat alat, kulttuurialan sosiaali- ja työttömyysturva-asiat, kulttuuri sosiaali- ja terveydenhuollossa, lasten ja nuorten kulttuuri, lukeminen, tekijänoikeus sekä taiteen perusopetus.

Orpon hallituksen ohjelmassa ei esitetä uusia kulttuuripoliittisia avauksia vaan keskitytään laaja-alaisiin tavoitteisiin kuten hallituskaudella toteuttavaan kulttuuripoliittiseen selontekoon sekä sen yhteydessä tehtävään ”poikkihallinnolliseen luovien alojen kasvustrategiaan”. Oleellista päämäärien toteutuksen kannalta on se, miten valtioneuvosto ja kulttuurin hallinnollinen ohjaus toimivat kokonaisuutena. Nykyisessä ohjausjärjestelmässä hallitusohjelman strategisen ja ilmiöpohjaisen tavoitteenasettelun suhde käytännön toimintaan on nähty ongelmalliseksi siilomaisten rakenteiden ja toimintatapojen vuoksi.

Hallinnonalojen välinen yhteistoiminta kulttuuripolitiikan toteuttamisessa on ollut päämääränä jo useamman vuosikymmenen ajan. Koronapandemian kokemukset korostivat edelleen tarvetta poistaa hallinnonalarajojen esteitä kulttuurin kokonaisvaltaisemman edistämisen tieltä.

Orpon hallituksen ohjelmassa painotetaan OKM:n yhteistyötä erityisesti kolmen kulttuuripolitiikan kannalta keskeisen ministeriön kanssa. Ulkoministeriön (UM) kanssa ”edistetään suomalaisen taiteen, kulttuurin ja luovien alojen kansainvälistymistä parantamalla Creative Finlandin toimintaedellytyksiä”. Yhteistoiminnassa sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kanssa tavoitteena on ”kulttuurin ja taiteen sekä liikunnan laajempi hyödyntäminen ennaltaehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollossa”. OKM:n ja työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) hallinnonalojen välille hallitus ”rakentaa pysyvät yhteistyön käytännöt kulttuuri- ja taidealojen elinvoimaa edistävien toimien koordinoimiseksi”.[iii]

Verrattuna Marinin hallituksen (2019–2023) ohjelmakirjauksiin poikkihallinnollinen yhteistyö painottuu nyt entistä konkreettisemmin. Ulkoministeriön (UM) rooli korostuu hallinnonalojen välisessä kulttuuripolitiikassa edellistä hallituskautta suoremmin esimerkiksi seuraavan politiikkatavoitteen osalta: ”Suomalaisen taiteen sekä luovien alojen yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä parannetaan ja kulttuurialan roolia maakuvatyössä vahvistetaan.” Monin osin poikkihallinnollisuudessa on kuitenkin kyseessä hallituskaudet ylittävä ja valtioneuvoston toimintatapoihin perustuva jatkumo. Esimerkiksi jo edellisellä hallituskaudella syksyllä 2022 nimitettiin ulkoministeriöön kulttuurin ja luovien alojen suurlähettiläs.

Virastorakenteen uudistaminen Sivistyshallinto 2030 -loppuraportin mukaisesti koskee edetessään myös keskeisiä taide- ja kulttuurivirastoja. Raportissa visioidaan Suomen elokuvasäätiön, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) yhdistämistä erityiseksi Luova Suomi -virastoksi. Taiken piirissä on kannatettu luovia aloja tukevan viraston synnyttämistä ja sivistyshallinnon uudistus on kirjattu myös OKM:n tulossuunnitelmaan. Kulttuuria koskeva hallinnollinen uudistus on myös valtionavustuksille osana digitalisaatiohanketta luotavat ”selkeät vaikuttavuuskriteerit”.

Kokoomuksen tavoitteet keskiössä

Kokoomuksen viime eduskuntavaalien alla julkaisema taiteen ja kulttuurin tulevaisuusvisio korostaa erilaisissa ohjelmissa ja strategioissa jo tehtyjen ehdotusten toimeenpanoa lisäselvitysten sijaan. Lähtökohta näkyy myös hallitusohjelmassa, jonka kulttuuripoliittiset tavoitteet vastaavat valtaosin – paikoin jopa sanatarkasti – kokoomuksen vision tavoitteita. Hallitusohjelman kulttuuripolitiikkaa voidaan siten koko ohjelman tapaan kuvata kokoomuslaiseksi. Kokoomuksen tavoitetta profiloitua hallituksen sivistys- ja kulttuuripuolueena korostaa puolueen tiede- ja kulttuuriministerisalkku.

Muiden hallituspuolueiden kulttuuripoliittisista tavoitteista hallitusohjemaan päätyivät lähinnä sellaiset, jotka ovat yhteneviä kokoomuksen tavoitteiden kanssa[iv]. Kokoomus, kristillisdemokraatit ja RKP painottivat vaaliohjelmissaan kulttuurialan sosiaali- ja työttömyysturvakysymysten sekä freelancereiden aseman vaativan ratkaisua. Hallitusohjelman tavoitteisiin on kirjattu kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen osana sosiaaliturvauudistusta. Hallitus laatii myös kulttuuripoliittisen selonteon, joka oli perussuomalaisia lukuun ottamatta hallituspuolueiden omissa ohjelmissaan jakama tahtotila.

Hallitusohjelmassa näkyvät lastenkulttuurin, lukemisen, kulttuuriperinnön sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksien edistäminen ovat laajasti jaettuja kulttuuripoliittisia tavoitteita yli puoluerajojen.

Erityisesti perussuomalaisten kulttuuripoliittiseen ohjelmaan viittaava tavoite on suomalaisen kulttuuriperinnön välittäminen uusille sukupolville osana koulujen kasvatustehtävää (s. 83). Koulujen ja digitaalisen kulttuurin osalta hallitus kaavailee lainsäädäntömuutoksia, ”joilla voidaan nykyistä tehokkaammin rajoittaa esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana ja näin vahvistaa oppilaiden keskittymistä opetukseen.” (s. 84). Nämä kirjaukset mukailevat perussuomalaisten sekä kristillisdemokraattien kulttuuripoliittisia tavoitteita.

Hallitusohjelman kulttuurikirjauksissa näkyy myös hallinnollisia päämääriä, jotka juontavat OKM:n hallitusohjelmatavoitteista sekä esimerkiksi Kulttuurin aika on nyt ja aina -tulevaisuusraportista. Näihin kuuluu esimerkiksi kulttuuripoliittinen selonteko. Olemme aiemmin todenneet hallinnon vaikuttavan voimakkaastikin hallitusohjelman kulttuuritavoitteiden taustalla; puolueet ovat pääosin varsin sitoutuneita kulttuuripoliittiseen järjestelmään.

Huomionarvoista on, että hallitusohjelman tavoitteisiin ei kirjattu yksityisiä henkilöitä koskevan yksityisten lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista tieteestä taiteeseen. Esimerkiksi säätiöt ja rahastot ovat kannattaneet ns. sivistysvähennyksen toteuttamista. Tavoite on kirjattu paitsi kokoomuksen kulttuurivisioon myös OKM:n hallitusohjelmatavoitteisiin sekä kulttuurin tulevaisuusraporttiin.

Moni hallituspuolue käsittelee kulttuuripoliittisissa ohjelmissaan myös mediapolitiikkaa. Siten puolueiden näkökulma kulttuuripolitiikkaan on usein hallinnollisia rajauksia laajempi. Hallitusohjelman kirjaukset Yleisradiosta (s. 115) mukailevat erityisesti perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien ohjelmissaan esittämiä kannanottoja, joiden mukaan Yleisradion asemaa, rahoitusta ja ohjelmapolitiikkaa on arvioitava kriittisestikin.

Talouskuria myös kulttuurille

Kokoomuksen kulttuurivisio pohjaa kysyntään ja kulutukseen: ”Kasvatetaan ihmisten ostovoimaa, jotta heillä on mahdollisuus käyttää kulttuurin ja luovien alojen palveluita”. Suorien tuki-instrumenttien osalta hallitus aikoo laajentaa kulttuuri-, vapaa-ajan ja liikuntaseteleiden käyttöä (s. 68). Verrattuna aiemman hallituksen sivistykselle ja kulttuurille lisärahoitusta allokoineeseen talouspolitiikkaan[v] Orpon hallituksen suunta on päinvastainen.[vi] Hallitusohjelmassa ei ole kulttuurille rahoituslupauksia. Tässä vaiheessa määrärahavähennyksiä ei ole suoraan kohdistettu taiteen ja kulttuurin varsinaiseen budjettilukuun valtion talousarviossa.

Valtion tulevan vuoden talousarvion laadinta on vielä kesken, mutta hallitusohjelman mukaan vapaan sivistystyön rahoitusta sekä OKM:n valtionavustuksia leikataan. Julkisen talouden supistamistavoite on priorisoitu useiden puolueiden ennen vaaleja kannattaman kulttuuribudjetin noston edelle. Hallitus ei siis julkisen rahoituksen osalta vastaa kulttuurialan toiveeseen saada taloudellista apua kriisivuosista toipumiseen. Edellinenkään hallitus ei allokoinut pandemia-ajan kriisitukien jälkeen talouskehyksissä juurikaan varoja kulttuurikentän toipumiseen rahapelitoiminnan tuottojen laskujen kompensaatiota lukuun ottamatta[vii].

OKM:n valtionavustuksista tavoitellaan kaiken kaikkiaan 125 miljoonan euron leikkausta vuoteen 2027 mennessä. Tarkka kohdentuminen on vielä epäselvää, mutta kulttuuriministerin mukaan kulttuuri olisi ”hyvin suojassa leikkauksilta”. Tulevat poliittiset keskustelut ja vaikuttamistyö määrittävät valtionavustusleikkauksien kohdentumista.

Vapaan sivistystyön valtionrahoitusta alennetaan suunnitelman mukaan 25 miljoonaa euroa ja opiskelijamaksuja korotetaan, mikä saattaa heikentää yhdenvertaisia koulutusmahdollisuuksia eri puolilla maata. Hallituspuolueista kristillisdemokraatit painotti vaaliohjelmassaan vapaan sivistystyön merkitystä. RKP taas kannatti kulttuuribudjetin nostoa prosenttiin. Kulttuuribudjetin nosto pitkällä aikavälillä nostettiin esiin myös kokoomuksen tavoitteissa.[viii]

Kunnissa kirjastoihin, taiteen perusopetukseen tai muuhun kulttuuritoimintaan vaikuttaa kuntien valtionosuuksiin asetettava indeksijarru.[ix] Kuntien talouden tiukentaminen vaikuttaa myös valtionosuusrahoitusta saavaan teatteri-, museo- ja orkesterikenttään.[x] Harvaan asutun maaseudun kulttuuritoiminnalle vuosina 2022–2023 jaetut erityisavustukset poistuvat parlamentaarisen työryhmän rahoituksen lopettamisen myötä.[xi]

Arvonlisävero on keskeinen välillinen, vero-oikeudellinen instrumentti myös taiteen ja kulttuurin toimialoilla. Hallitusohjelman mukaan nykyiseen 10 prosentin alennettuun arvonlisäverokantaan kuuluvat hyödykkeet (lukuun ottamatta sanoma- ja aikakauslehtiä) siirretään 14 prosentin arvonlisäverokantaan (s. 237). Nosto kohdistuu esimerkiksi kirjojen, liikuntapalveluiden sekä kulttuuritilaisuuksien sisäänpääsymaksujen arvonlisäveroihin.

Kulttuurin sosiaalisten ja hyvinvointivaikutusten kannalta on huomionarvoista, että hallitusohjelmassa sosiaali- ja terveysministeriön momentille ”Avustukset yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen” kaavaillaan yhteensä 100 miljoonan euron säästöjä. Avustuksia on jakanut veikkausvoittovaroista sosiaali-​ ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).[xii] Kulttuurihyvinvoinnin yhteistyöryhmä Taiku3:n raportin mukaan kulttuuri oli vuonna 2023 mukana yhteensä noin 30 avustuskohteessa.

Kirjauksista konkretiaan: lupausten ja toimenpiteiden ristiriitoja?

Hallitusohjelman kirjaukset ovat vasta pyrkimyksiä. Tulevat varsinaiset päätökset säädöksineen ja talousarvioineen osoittavat konkretiaa. Kulttuuripolitiikan tulevia askelmerkkejä arvioidessa on syytä suunnata katse niin hallitusohjelman kokonaisuuteen kuin aikanaan kulttuuripoliittiseen selontekoon.

Hallitusohjelman kulttuuripoliittisten tavoitteiden ja muiden kirjausten välisiä ristiriitoja on nostettu esiin monella taholla.[xiii] Arvonlisäverokannan noston on arvioitu kiihdyttävän ”painetun kirjan alamäkeä sekä teatteri- ja elokuva-alan koronanjälkeistä ahdinkoa”, mikä on ristiriidassa hallitusohjelman kulttuurin ja luovien alojen kasvupotentiaalin korostamisen kanssa. Tutkimuksissa on havaittu alennettujen arvonlisäverokantojen laskevan kirjojen hintoja ja lisäävän niiden kulutusta, mutta ohjelman suunta on päinvastainen. Siten kirja-alan huoliin ei ohjelmassa vastata, vaikka myös puolueet ovat todenneet suomen kielen vaalimiselle sekä kirjallisuuspoliittiselle ohjelmalle on olevan tarvetta.

Kulttuurihyödykkeiden verokohtelu ja mahdollinen hintojen nousu voivat käytännössä heikentää kokoomuksen painottamaa kuluttajien ostovoimaa kulttuurin toimialalla. Esimerkiksi Veronmaksajien keskusliitto on kritisoinut korona-aikana kärsineille palvelualoille suunnattuja veronkiristyksiä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu kulttuurialan ja luovien alojen freelancereiden aseman huomiointi osana sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyvien ongelmien ratkaisua. Samalla esimerkiksi ansiosidonnaisen päivärahan työssäoloehto pitenee eikä apurahalla tehtyä työtä lasketa työssäoloksi.

Tuoreen hallitusohjelman tavoitteet ovat valtaosin varsin yleisluontoisia. Poikkeuksia ovat lainsäädäntöuudistukset (taiteen perusopetus ja tekijänoikeus) sekä kulttuuripoliittisen selonteon laatiminen. Viimeisin valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta on vuodelta 2011. Tuleva selonteko voi parhaimmillaan edistää kulttuuripoliittista keskustelua kulttuurin yhteiskunnallisesta merkityksestä ja kulttuuripolitiikan tehtävistä sekä tarjota ehdotuksia konkreettisista toimenpiteistä toimialan kehittämiseksi.

Tuore hallitusohjelma tunnistaa monin tavoin kulttuurin ja muiden politiikkasektoreiden yhdyspinnat ja yhteistyön sekä koordinaation merkityksen. Ohjelmassa korostetaan hallinnolliset rajat ylittävän toiminnan vahvistamista esimerkiksi luovien alojen, kulttuurin hyvinvointivaikutusten sekä sosiaaliturvauudistuksen edistämisessä myös kulttuurialalla.

Eri politiikkasektoreiden ja -toimien yhteydet ja vaikutussuhteet onkin todella syytä tunnistaa myös nyt, kun hallitusohjelman tavoitteita ryhdytään panemaan täytäntöön. Mahdolliset leikkaukset esimerkiksi sosiaalipolitiikan ja työllisyyspolitiikan sektoreilla heijastuvat myös kulttuurikysymyksiin. Globe Art Point on lausunnossaan arvioinut hallitusohjelman sosiaaliturva- ja maahanmuuttopolitiikan vaikuttavan kielteisesti esimerkiksi kulttuuriseen moninaisuuteen ja kulttuurivaihtoon. Sosiaali- ja terveyssektorin säästöt tulevat todennäköisesti vaikuttamaan myös kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämistyöhön, joka on erityisesti hyvinvointialueuudistuksen myötä muutostilanteessa. Toisaalta Luovat ry näkee hallitusohjelman sisältävän paljon positiivisia aihioita luovien alojen kehittämiseksi elinkeinotoiminnan näkökulmasta.

Taiteen ja kulttuurin pienessä rahoitusosuudessa pienetkin muutokset ovat suhteessa isoja, ja niillä on huomattavia vaikutuksia osana laajempaa taiteen ja kulttuurin systeemiä ja sen elinvoimaa. Kulttuurin rahoituksen keskeisiin kysymyksiin kuuluu veikkausrahoituksen uudistus osaksi valtion budjettia ja kehyspäätöksiä vuoden 2024 alusta. Veikkauksen tuotto tuloutetaan jatkossa valtiolle ja tuoton korvamerkitty kohdentaminen edunsaajille lakkaa. Muutos kasvattaa hallituksen ja eduskunnan poliittista valtaa kulttuurin rahoituksessa.

Monimuotoisen taiteen ja kulttuurin toimialan ydin ovat taiteilijat, joita ei kuitenkaan hallitusohjelmassa mainita kertaakaan. Ohjelmassa korostuva suomalaisen taiteen, kulttuurin ja luovien alojen kansainvälistyminen ja viennin edistäminen edellyttää sitä, että laadukasta ja omaleimaista vietävää on. Hallitusohjelman tavoitteiden toteuttaminen edellyttää siten huolehtimista taiteilijoiden työskentelyedellytyksistä myös tulevaisuudessa.

Listaus: Orpon hallituksen ohjelmasta tunnistetut kulttuuripoliittiset tavoitteet

Tavoitteet osiosta 5.4. Kulttuuri, liikunta ja nuoret (katsauksen kirjoittajat ovat eritelleet tavoitekokonaisuuksia pienempiin osiin)

1. Hallitus laatii kulttuuripoliittisen selonteon. Selonteon yhteydessä hallitus toteuttaa poikkihallinnollisen luovien alojen kasvustrategian.

2. Edistetään suomalaisen taiteen, kulttuurin ja luovien alojen kansainvälistymistä parantamalla Creative Finlandin toimintaedellytyksiä yhteistyössä ulkoministeriön kanssa.

3. Suomalaisen taiteen sekä luovien alojen yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä parannetaan ja kulttuurialan roolia maakuvatyössä vahvistetaan.

4. Kehitetään kasvua vauhdittavia malleja av-alalle sekä muille toimialoille, kuten kirjallisuuteen ja musiikkiin.

5. Hallitus rakentaa opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalojen välille pysyvät yhteistyön käytännöt kulttuuri- ja taidealojen elinvoimaa edistävien toimien koordinoimiseksi yhteistyössä alan toimijoiden ja edustajien kanssa.

6. Hallitus vahvistaa opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön välistä yhteistyötä. Tavoitteena on esimerkiksi kulttuurin ja taiteen sekä liikunnan laajempi hyödyntäminen ennaltaehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

7. Hallitus ratkaisee kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia osana sosiaaliturvauudistusta. Erityistä huomiota kiinnitetään freelancereiden asemaan.

8. Jatketaan lukutaitostrategian toimeenpanoa

9. Laajennetaan Lukuliikettä, jonka tavoitteena on kaikenikäisten lukutaidon edistäminen.

10. Vakiinnutetaan Lukulahja lapselle -malli eli neuvolan kautta jaettava kirjakassi jokaiselle syntyvälle lapselle.

11. Hallitus vahvistaa lastenkulttuurin saavutettavuutta.

12. Kirjastopalveluiden saavutettavuudesta huolehditaan hyödyntäen myös omatoimilainausta ja kirjastoautoja.

13. Toteutetaan e-kirjojen lainauskorvaus sekä edistetään kansallisen e-Kirjaston perustamista.

14. Hallitus uudistaa taiteen perusopetusta koskevan lainsäädännön. Tavoitteena on opetuksen saavutettavuuden parantaminen eri taiteenalat huomioiden.

15. Arvioidaan tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen tarve tekijänoikeusjärjestelmän läpinäkyvyyden sekä lainsäädännön selkeyden ja ymmärrettävyyden vahvistamiseksi kansallinen liikkumavara huomioon ottaen. Ahvenanmaan erityistarpeet arvioidaan tekijänoikeuslainsäädännössä yhdessä Ruotsin viranomaisten kanssa.

16. Arvioidaan tilausohjelmapalveluille asetettavan maksuvelvoitteen käyttöönoton taloudellisia vaikutuksia audiovisuaalisille markkinoille ja alan kasvumahdollisuuksille.

17. Valtio osallistuu kansallisesti merkittävien kulttuurirakennusten uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeisiin.

18. Hallitus turvaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen […] Selvitetään harrastus- ja kerhotoiminnan rakenteiden sekä rahoituksen kokonaiskuva ja huolehditaan siitä, että Harrastamisen Suomen malli täydentää olemassa olevaa harrastuskenttää. Harrastamisen Suomen mallia koskeva lainsäädäntö arvioidaan. Osana työtä selvitetään harrastustoiminnan tukemista koulujen loma-aikoina. Hallitus lisää harrastesetelin käyttöä kunnissa lasten ja nuorten mielekkäiden harrastusmahdollisuuksien laajentamiseksi.

Kulttuuria koskevia tavoitteita muista hallitusohjelman osioista

19. Hallitus laajentaa kulttuuri-, vapaa-ajan ja liikuntaseteleiden käyttöä

20. Hallituksen tavoitteena on selkiyttää opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvaa virastorakennetta, keventää päällekkäistä hallintoa ja vahvistaa virastojen tuloksellista ohjausta Sivistyshallinto 2030 -loppuraportin suuntaisesti huomioiden nykyisten yksiköiden erilaiset tehtävät.

21. Hallitus turvaa kulttuuriperinnön säilymistä digitoinnin avulla.

22. Koulujen kasvatustehtävään kuuluu varmistaa, että suomalainen kulttuuriperintö välittyy uusille sukupolville. Tähän sisältyy myös koulujen juhlaperinteiden vaaliminen kevät- ja joulujuhlineen.

23. Yleisradion rahoitus ja varojen käyttö avataan julkiseksi osakeyhtiölain puitteissa. Yleisradio näyttää avoimuudessa ja tehokkaassa rahankäytössä esimerkkiä. Yleisradion riippumattomuutta ja toimituksellista puolueettomuutta vahvistetaan. Ylen tehtävistä, rahoituksesta ja yhtiön valvonnan riippumattomuuden kehittämisestä linjataan parlamentaarisesti. Hallitus perustaa parlamentaarisen työryhmän arvioimaan Yleisradion rahoitusta, suhdetta kaupalliseen mediaan ja Yle-lain muutostarpeita sekä tarkkarajaistamaan Ylen tehtäviä. Parlamentaarisen työryhmän on annettava raporttinsa kevätistuntokauden 2024 loppuun mennessä.

24. Tunnistetaan vapaan sivistystyön merkitys osaamisen lisäämisessä ja harrastamisessa. Hallitus kasvattaa omavastuuosuutta aikuisten harrastusmuotoisessa toiminnassa vapaassa sivistystyössä.

25. Hallitus tukee saamelaisten oikeuksia ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Hallitus edistää rakentavaa vuoropuhelua ja yhteistyötä saamelaisten kanssa. Totuus- ja sovintokomission työtä jatketaan vuoden 2025 loppuun. Hallituksen esitys saamelaiskäräjälaista annetaan vuoden 2023 loppuun mennessä kansliapäällikkö Timosen toimikunnan työn pohjalta yhteistoiminnassa Saamelaiskäräjien kanssa.

Kulttuuria koskevat taloudelliset ja veropoliittiset päätökset ohjelman liitetaulukoissa

• Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustukset. Alennetaan valtionavustusten tasoa asteittain. Vuoden 2027 säästön tasoa arvioidaan enintään 75 milj. euron osalta budjettiriihessä v. 2026. (Säästötavoite 125 M€ v. 2027 mennessä).
• Vapaa sivistystyö. Alennetaan valtion rahoitusta ja tätä vastaavasti korotetaan vapaan sivistystyön opiskelijamaksuja. Valtion rahoitusta vähennetään seuraavasti: kansalaisopistot 12,5 m€, opintokeskukset 7 m€, kesäyliopistot 2 m€, kansanopistot 2 m€ ja liikunnan koulutuskeskukset 1,5 m€.
• Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen avustukset. Alennetaan valtionavustusten tasoa. Säästön tasoa arvioidaan enintään 50 milj. euron osalta budjettiriihessä v. 2026. (Säästötavoite 100 M€ v. 2027 mennessä). Avustuksilla on rahoitettu myös kulttuurihyvinvointitoimintaa.
• Kuntien valtionosuudet. Indeksijarru 1 %-yksikköä vuosille 2024–2027. (Säästötavoite 126 M€ v. 2027 mennessä).
• Siirretään nykyiseen 10 % alennettuun arvonlisäverokantaan kuuluvat hyödykkeet 14 %:iin lukuun ottamatta sanoma- ja aikakauslehtiä. (Tällä hetkellä 10 % verokannassa ovat mm. kirjat, liikuntapalvelut, elokuvanäytökset, televisio- ja yleisradiotoiminnasta saadut korvaukset, sekä kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien sisäänpääsymaksut).

Loppuviitteet:

[i] Ks. Mykkänen & Virtanen 2019. https://www.vaalitutkimus.fi/wp-content/uploads/2020/09/OM_2020_05_SO_Politiikan-ilmastonmuutos_net.pdf.
[ii] On huomattava, että tavoitteiden määrä riippuu laskutavasta. Sanna Marinin hallituksen ohjelma sisälsi lähtökohtaisesti kaksi isoa kulttuuripoliittista linjausta, joiden alle pienemmät osatavoitteet sijoittuivat.
[iii] Sanna Marinin hallituksen ohjelman linjauksella vuonna 2019 perustetusta Creative Business Finland -ohjelmasta ei nykyisessä hallitusohjelmassa ole mainintaa. Creative Business Finland on koordinoinut työ- ja elinkeinoministeriön kesällä 2020 julkaiseman Suomen luovan talouden tiekartan mukaisia toimenpiteitä ja tehnyt yhteistyötä Creative Finland -verkoston kanssa.
[iv] Monipuoluehallituksissa puolueiden tavoitteiden päätymistä hallitusohjelmaan ja täyttymisen todennäköisyyttä kasvattaa aiemman tutkimuksen valossa se, jos useampi kuin yksi puolue on tehnyt sisällöltään yhtenevän lupauksen. Ks. Ylisalo, J., & Makkonen, K. 2022. https://journal.fi/politiikka/article/view/114823
[v] Rinteen ja Marinin hallitusohjelmassa v. 2019 esitettiin kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioille yli 22 miljoonaa euroa lisärahoitusta.
[vi] Orpon hallitus sitoutuu kylläkin ”kansalliseen tavoitteeseen nostaa Suomen tutkimus- ja kehittämismenot (T&K) 4 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä” (s. 110).
[vii] Esimerkiksi Taiteen edistämiskeskus piti lausunnossaan (22.4.2022) julkisen talouden suunnitelmasta valitettavana sitä, ”ettei koronapandemian jälkeen taiteen ja kulttuurin alan elpymiseen ole kehyksessä juurikaan panostettu.” https://www.taike.fi/fi/taike-vaikuttaa/muu-vaikuttaminen/lausunnot-ja-kannanotot.
[viii] Prosenttitavoite ei ole kaikilta osin yksiselitteinen päämäärä. Siihen vaikuttavat niin laskutapa (mitkä budjetin osat otetaan mukaan kulttuurin rahoituksen tarkasteluun), budjettitekniset siirrot (esim. taiteen perusopetuksen menot siirrettiin taiteen ja kulttuurin budjettiin v. 2021) kuin myös valtion talousarvion yleinen koko (budjettileikkaukset muualta kulttuuribudjetin pysyessä ennallaan siirtävät kulttuurin osuutta lähemmäs yhtä prosenttia kokonaisuudesta, vaikka kulttuurille ei allokoitaisi lisärahoitusta).
[ix] Indeksijarru on yksi prosenttiyksikkö vuosille 2024–2027. (Liite B, taulukot taloudellisista päätöksistä).
[x] Kuntien kulttuurituen merkittävyys havainnollistuu esimerkiksi vuoden 2020 luvuilla, jolloin kunnat rahoittivat yleisiä kirjastoja 349 miljoonalla eurolla, teattereita, orkestereita ja museoita 304 miljoonalla eurolla sekä muuta kulttuuritoimintaa 157 miljoonalla eurolla ja taiteen perusopetusta lähes 92 miljoonalla eurolla. Ks. https://www.kuntaliitto.fi/kulttuuri-ja-kirjastopalvelut
[xi] Ks. https://tiedotteet.taike.fi/a/s/72765001-69acca39caeaa7e0bcb01b2bb7081c48/1569022
[xii] Sosiaali-​ ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on sosiaali-​ ja terveysministeriön yhteydessä toimiva valtionapuviranomainen.
[xiii] Mm. https://yle.fi/a/74-20037538; https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009662938.html; https://taku.fi/hallitusohjelman-kommentointia/

Valokuva: Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia