Festivaalien ja tapahtumien edistäminen valtion kulttuuripolitiikassa. Katsaus tietopohjaan, valtionavustuksiin ja vaikuttavuuteen

Tässä tutkimuksessa pohditaan tapahtumien ja festivaalien kulttuuripoliittista merkitystä sekä valtionavustustoiminnan vaikuttavuutta. Selvityksessä arvioidaan suomalaisten kulttuuritapahtumien ja festivaalien tietopohjaa kulttuuripoliittisesta näkökulmasta.

Selvitys osoitti, että kulttuuritapahtumista ja festivaaleista löytyy runsaasti mutta hajanaista tietoa. Kulttuuripolitiikan näkökulmasta on tarvetta kehittää kulttuuritapahtumia ja festivaaleja koskevaa yhdenmukaista, vertailukelpoista ja pitkäjänteistä tiedontuotantoa.

Kulttuuritapahtumat ja festivaalit ovat sekä kulttuuripolitiikan välineitä että sen kohteita. Selvitys näytti, että festivaaleilla ja tapahtumilla on laajaa kulttuuripoliittista merkitystä ja käyttöä.

Valtion kulttuuritapahtumille osoittama avustusmuoto on kytketty kaikkiin neljään OKM:n vuonna 2009 laatimassa kulttuuripolitiikan strategiassa määriteltyyn vaikuttavuustavoitealueeseen: 1) kulttuurisen perustan vahvistaminen, 2) luovan työn tekijät, 3) kulttuuri ja kansalaiset sekä 4) kulttuuri ja talous. Selvitysaineiston perusteella voidaan yleisesti katsoa, että tapahtumia avustamalla valtio on saanut edistetyksi kaikkia näitä tavoitteita. Avustustoiminnan tavoitteenasettelua olisi kuitenkin syytä täsmentää ja selkeyttää. Kehitettäessä avustusperiaatteita ja käytänteitä on huomioitava, että valtio joutuu toteuttamaan tavoitteitaan pääasiassa kolmannen sektoreiden toimijoiden kautta. Tapahtumakentän toimijat ovat itsenäisiä, niillä on omia pyrkimyksiä sekä muita rahoittajia.

Kulttuuritapahtumien ja festivaalien määrä samoin kuin niiden kirjo ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi. Valtionavustuksia myönnettäessä perinteiset taiteenalat ovat olleet vahvoilla. Erityisesti klassinen musiikki, jota myös muu valtion tuki suosii, saa eniten ja suurimpia tapahtuma-avustuksia. Tuki ulottuu silti esimerkiksi mediataiteeseen, sirkukseen, lastenkulttuuriin ja monikulttuurisuuteen.

Valtionavustusta saaneet tapahtumat täydentävät monin tavoin taide- ja kulttuurilaitosten tarjontaa ja tehostavat julkisen tai julkisesti tuetun infrastruktuurin käyttöä. OKM:n tavoitteisiin kuuluu myös kulttuurituotannon rakenteiden uudistaminen tapahtumien kautta. Festivaalit ja tapahtumat edustavat hybridiä toimintamallia. Niiden organisaatiomuotoa pidetään keveänä, ketteränä ja tehokkaana.

Pääosa tapahtumista toimii yhdistyspohjalta ja nojaa vahvasti vapaaehtoistyöhön. Ytimeltään tapahtumatuotanto on jo pitkälti ammattimaistunutta. Rahoitusta saadaan niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta. Jotkin yhdistykset tekevät myös kuntien kanssa sopimuksia tapahtumapalveluiden tuottamisesta.

Valtionavustusta saaneiden tapahtumien kävijämäärä on suuri. Joukossa on myös ilmaistapahtumia, mikä edistää kulttuurin taloudellista saavutettavuutta. Valtio tukee tapahtumia kaikissa maa-kunnissa, joskin asukaskohtainen tuki vaihtelee suuresti. Tarjontaa on myös monenlaisille kohderyhmille ja mieltymyksille. Suurimpia valtionavustuksia saavien tapahtumien kävijäprofiili muistuttaa kuitenkin keskivertokulttuuriyleisöjä.

Tutkimusten mukaan tapahtumilla katsotaan olevan vaikutusta esimerkiksi sosiaalisten siteiden vahvistumiseen. Tapahtumissa osallistuminen on yhteisöllistä ja elämyksellistä, ja se ulottuu yleisönä olemisesta tapahtumanjärjestämiseen.

Tutkimusten mukaan kulttuuritapahtumien aluetaloudelliset vaikutukset voivat olla hyvinkin merkittäviä. Tapahtumat houkuttelevat alueelle kävijöitä ja tuovat sitä kautta alueelle rahaa sekä työllisyys- ja imagovaikutuksia. Tuore ilmiö on tapahtumien konseptointi ja vienti ulkomaille. Taiteilijoille sekä muille luovan työn tekijöille tapahtumat ja festivaalit tarjoavat esiintymis- ja työtilaisuuksia, koulutusta sekä verkottumismahdollisuuksia. Tapahtumien työllistävä vaikutus on vahvasti sesonkiluonteista.

Kaisa Herranen ja Sari Karttunen 2016. Festivaalien ja tapahtumien edistäminen valtion kulttuuripolitiikassa. Katsaus tietopohjaan, valtionavustuksiin ja vaikuttavuuteen. Cuporen verkkojulkaisuja 35.

ISBN 978-952-5573-66-4, ISSN 1796-9263.