Kulttuuriosallistumisen muuttuvat merkitykset: Katsaus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, osallisuuteen ja osallistumattomuuteen

Kansalaisten kulttuuriosallistumisen lisääminen on viime vuosina noussut uuden kiinnostuksen kohteeksi kulttuuripolitiikassa, ja keskustelua on käyty myös osallistumattomuudesta. Cuporen selvitys tarjoaa kokonaiskuvan tutkimuksesta ja toimenpiteistä, joilla osallistumista ja osallisuutta on pyritty edistämään.

Selvitys osoittaa, että rajanveto osallistumisen, osallisuuden ja osallistumattomuuden käsitteiden välillä on hankalaa. Käsitteiden tarkastelussa hahmottuu erilaisia puhunnan tasoja ja sfäärejä. Mediamaiseman muutos on tuottanut uusia näkemyksiä perinteiseen osallistumiseen ja osallistumattomuuteen.

Kulttuuripolitiikassa on voimistunut puhe kulttuurin taloudellisista ja hyvinvointivaikutuksista. Taiteen ja kulttuurin merkitykset ovatkin ajan myötä laajentuneet taiteesta innoittumisesta osallistumisen kautta rakentuvaan yksilön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Kulttuuriin osallistumista ja osallisuutta edistetään lukuisien hankkeiden ja ohjelmien avulla. Niitä luonnehtii keskittyminen erityis- ja vähemmistöryhmiin sekä eri ikäryhmiin. Hankkeiden suuresta lukumäärästä huolimatta kulttuuriin osallistuminen ei ole omana sisältöalueenaan rakentunut osaksi kulttuuripolitiikkaa.

Taiteeseen ja kulttuuriin osallistumista kuvaavaa tietoa on tuotettu paljon. Suuri osa kulttuuriosallistumista tarkastelevasta tutkimuksesta on keskittynyt kvantitatiiviseen tutkimukseen, joka tarkastelee sitä, kuinka kulttuuriin osallistuminen vaihtelee eri väestöryhmien välillä.

Tietopohja kulttuuriin osallistumattomuudesta ja siihen vaikuttavista syistä jää tutkimusten perusteella osittain vajavaiseksi. Myös teknologisen kehityksen mahdollistamista uusista kulttuuriin osallistumisen muodoista tulisi saada lisätietoa.