Mitä meillä on puolustettavana?

Kulttuurin merkitys nykypäivän yhteiskunnassa on ilmaistava uudella tavalla. Kulttuurin on oltava osa yhteiskunnan huoltovarmuussuunnitelmaa ja sen on toimittava osana selviytymiskykyämme. Näin totesi Ruotsin kulttuuriministeri Parisa Liljestrand Suomen ja Ruotsin kulttuuriministereiden keskustelutilaisuudessa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 14.2. Ruotsissa on voitu useiden vuosisatojen ajan elää ja vaalia kulttuuria rauhassa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan herätti ruotsalaiset pohtimaan kulttuuria osana kriisinhallintaa.

Huomiota on kiinnitetty muun muassa siihen, että kulttuurikohteet valikoituvat usein hyökkäyksen kohteiksi. Museoiden, arkistojen ja kulttuurirakennusten tuhoaminen on tietoinen sotastrategia. Tavoitteena on tuhota fyysisen kulttuuriperinnön ohella myös yhteisesti tallennettu historia, kieli ja siten hyökkäyksen kohteena olevan kansanryhmän identiteetti.

Suomen kulttuuriministeri Sari Multala totesi keskustelussa, että Suomessa kriisivalmius huomioidaan kulttuurialalla sekä valtion että institutionaalisella tasolla. Tämä näkyy muun muassa historiallisten dokumenttien ja arkistojen laajamittaisena digitalisointina. Useimmilla suomalaisilla on ollut yhteys sodankäyneisiin sukupolviin, ja siten tietoisuus siitä, ettei rauhan aika ole välttämättä pysyvä.

Multala korosti lausunnoissaan kansalaisten henkistä kriisinkestävyyttä sekä lukutaidon merkitystä, joka auttaa puolustautumaan disinformaatiota ja eri medioiden ja uutiskanavien kautta tehtäviä hybridi-iskuja vastaan. Hän korosti myös, että on tärkeää antaa sotia paenneille taiteilijoille ja kulttuurialojen työntekijöille mahdollisuus ammatillisen toimintaansa jatkamiseen, jotta heitä ei vaiennettaisi.

Ruotsissa siviilivalmiustyössä on tiedostettu, että tulevaisuus on monimutkaisempi kuin aiemmin on ajateltu. Tavoitteena on perustaa kansallinen kulttuurisuojaneuvosto (nationellt kulturskyddsråd), joka koordinoi eri toimia muodollisella ja käytännön tasolla. Toinen hyvin laajasti keskusteltu kulttuuripoliittinen toimenpide on työ kulttuurikaanonin parissa, joka alkaa hahmottua keväällä 2024. Ajatus valtion hyväksymästä kategorisoinnista ensisijaisista ja kanonisoiduista kulttuurimuodoista ja esineistä näyttäytyy monille ristiriitaisena taiteen ja kulttuurin ilmaisunvapauden ja elävän kehityksen kanssa.

Mikä on kulttuuriperintöä ja elävää kulttuuria, joka muodostaa perustan henkiselle puolustuskyvyllemme ja jota on ensisijassa suojeltava tuhoutumiselta? Tämän kulttuuriministerit mielellään jättävät laajemman piirin päätettäväksi. Mutta jokainen kulttuuripoliittinen toimenpide on osa suojelusuunnitelmaa ja voi paradoksaalisesti myös muodostaa uhan kulttuurille.

Kuva: Sean Geraghty/ Unsplash