Tutkimushanke Sivu päivitetty viimeksi 7.2.2024

ArtsEqual

  • Hankkeen kesto: 2015 — 2021
  • Julkaisuja : 28

Cupore osallistuu vuosina 2015–2021 monialaiseen ArtsEqual-tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan taiteita ja taidekasvatusta peruspalveluna. Hanke arvioi tasa-arvon toteutumista olemassa olevissa taidepalveluissa, kasvatuksessa ja -harrastuksissa. Se suuntaa huomionsa tasa-arvoon myös itse taidekentän sisällä. Hankekonsortiota koordinoi Taideyliopisto, ja sitä johtaa Sibelius-Akatemian professori Heidi Westerlund. Konsortioon kuuluvat Taideyliopiston ja Cuporen ohella Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Turun yliopisto sekä Työterveyslaitos. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto. Hanke tuottaa paitsi tutkimusraportteja myös toiminta- ja politiikkasuosituksia.

ArtsEqual -tutkimushanke

Cuporen tutkimusryhmän esittely hankkeen sivulla: Socially responsible arts institutions and artists

 

Hanke koostuu kuudesta tutkimusryhmästä, jotka katsovat taiteen, tasa-arvon ja hyvinvoinnin teemoja eri näkökulmista. Cuporessa toimii tutkimusryhmä nro 4, jonka otsikkona on Socially Responsible Art Institutions and Artists. Ryhmä koostuu pääosin taiteilija-tutkijoista, ja se tutkii sosiaalisen taiteen muotoja ja niiden vaikutuksia yhteisöihin, joiden kanssa taidetta tehdään. Niin ikään ryhmä pohtii sosiaalisen praktiikan merkitystä taiteilijan roolin ja taiteilijalle asetettujen tieto- ja taitovaatimusten kannalta. Tarkoituksena on luoda taiteellisia käytäntöjä, jotka edistävät tasa-arvoa, osallisuutta, vuorovaikutusta sekä kunnioitusta ihmisten välillä yhteiskunnassa.

Ryhmä 4 katsoo, että sosiaalisen taiteen käytäntöjä ja etiikkaa on määriteltävä ja kehitettävä eteenpäin, jotta ne edistäisivät tasa-arvon tavoitetta. Tasa-arvon käsitettä ei oteta ryhmässä itsestään selvänä, vaan se on yksi käytäntöperustaisen tutkimuksen kohteista. Keskeisiä käsitteitä ovat myös kohtaaminen, kuuntelu ja vuoropuhelu. Ryhmä tekee taidetta ihmisten kanssa, ei siis ”sovella taidetta” tai hyödynnä ”taidelähtöisiä menetelmiä”. Tavoitteena on kehittää taiteellisen toimintatutkimuksen käytäntöjä yhdistämällä taiteellisen tutkimuksen menetelmiä, toimintatutkimusta, etnografisia kenttätyömenetelmiä, filosofista reflektiota sekä ankkuroitua teoriaa (grounded method).

 

Tutkimusryhmä #4

Cuporessa toimivaa tutkimusryhmää vetää taidesosiologi, dosentti ja erikoistutkija Sari Karttunen. Hän on tutkinut pitkään valtion taiteilijapolitiikkaa ja taiteilijan asemaa yhteiskunnassa. ArtsEqual-hankkeessa Karttunen tarkastelee sosiaalisen taiteen käytäntöjä taiteilijan ja taidetoiminnan hybridisoitumisen näkökulmasta. Tutkimuskohteena ovat sosiaalisen taiteen harjoittajan ammatti-identiteetti, toimintaympäristöt, työnkuva ja rahoituslähteet. Erityistä huomiota kiinnitetään yhtäällä työn motiiveihin ja etiikkaan, ja toisaalla konkreettisiin työtapoihin ja menetelmiin. Hybridisoitumisen kannalta ovat kiinnostavia esimerkiksi yhteydet yhteisötaiteen, ammatillisen fasilitoinnin ja muiden yhteiskunnassa käytettyjen osallistamisen ja innostamisen keinojen välillä.

Osana ArtsEqual-hanketta näyttelijät ja tutkijat Jussi Lehtonen sekä Anu Koskinen vetävät yleisökontaktikurssin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Kurssilla opiskelijat toteuttavat esityksiä ja työpajoja sosiaali- ja terveysalan laitoksissa sekä vankiloissa. Tavoitteena on sekä edistää että tutkia taideopiskelijoiden valmiuksia sosiaalisen praktiikan harjoittamisessa, sillä yleisön kohtaaminen suljetuissa laitoksissa ei voi taiteilijan osalta perustua enää pelkästään ennalta omaksuttuun taiteilijarooliin. Lisäksi Koskinen toteutti yhdessä teatteripedagogi Annukka Valon kanssa Turussa keväällä 2018 vankilateatteriprojektin.

Jussi Lehtonen toteuttaa myös dokumenttiteatteri- ja tutkimusprojektin maahanmuuttajataiteilijoiden kanssa. Kyseessä ovat taiteilijat, joiden kotoutumisprosessi Suomessa on edelleen käynnissä. Projektissa tutkitaan, kuinka maahanmuuttajataiteilijat kertovat matkastaan taiteilijoina Suomessa, mikä merkitys kielellä on heidän taiteessaan, ja millainen prosessi on ollut päästä sisään suomalaiseen taideyhteisöön. Tutkimusprojektin tiimoilta toteutettava teatteriesitys sai ensi-iltansa vuonna 2017.

Katso lisää: http://www.kiertuenayttamo.fi

Eero Aakalan musiikkikasvatuksen pro gradu -tutkielma käsittelee musiikkia osana ryhmälähtöistä vankilateatteriesitystä. Itse esitys toteutetaan yhdessä noin viisihenkisen ryhmän kanssa, johon kuuluu vankien lisäksi myös vankilan henkilökuntaa. Aakala vastaa esityksen musiikista, ja hänen tavoitteenaan on ohjata ryhmäläiset tekemään ja tuottamaan musiikkia itse mahdollisimman paljon.

Tohtoriopiskelija, taiteilija Minna Heikinaho tutkii väitöstutkimuksessaan ruumiillisuuden etiikkaa yhteisötaidetoiminnassa. Hänen tutkimusprojektinsa koostuu kahdesta taiteellisesta produktiosta, joissa tarkastellaan eroavaisuuksia perinteisen taiteen esitystilan sekä julkisen urbaanin tilan välillä. Taideproduktiot on toteutettu vuosina 2008–2016.

Katso lisää: http://www.saasanoa.com

Tanssija-koreografi Kirsi Törmin vuonna 2016 Teatterikorkeakoulussa hyväksytty väitöskirja käsittelee koreografista prosessia vuorovaikutuksena. Tutkimus muodostaa uutta tietoa ja uusia menetelmiä laajentuvalle tanssitaiteen osa-alueelle, jonka piirissä osallistavat ja prosessiorientoituneet käytänteet ovat tulleet yhä enemmän osaksi tanssitaidetta. ArtsEqual-hankkeessa Törmi työstää myös artikkelia vuorovaikutuksellisesta taiteellisesta työskentelystä ja osallistumisen etiikasta.

Kirsi Törmin väitöskirja Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena

Taiteilijat, professori Lea Kantonen ja tohtoriopiskelija Pekka Kantonen tutkivat wirrarikojen (Huichol) yhteisömuseoprojektia. Wirrarikat ovat Meksikon alkuperäiskansa, joka asuu läntisessä Sierra Madren vuoristossa Keski-Meksikossa. Kantoset ideoivat videodokumentteja yhdessä nuorten ja opettajien kanssa, taltioivat keskusteluja ja toteuttavat videoperformansseja. Alkuperäiskansojen itsensä perustamissa yhteisöllisissä kouluissa ja museoissa taidetta käytetään yhteisöllisen tiedon tuottamiseen. Tämä tapahtuu edistämällä dialogia etnisten ryhmien ja sukupolvien välillä. Tutkimuksen tuloksena Kantoset hankkivat ja levittävät yhteisöllisesti kerättyä tietoa ei-länsimaisten ja alkuperäiskansojen elämästä ja ajattelusta. Näin he pyrkivät edistämään alkuperäiskansojen mahdollisuutta tulla kohdelluiksi tasa-arvoisina valtaväestön kanssa myös Suomessa. Taiteilijat toimivat myös välittäjinä wirrarikojen ja saamelaisten museoammattilaisten ja opettajien kesken.

Katso lisää: http://www.kantonenart.com

Tohtoriopiskelija, kuraattori Katri Hirvonen-Nurmi tutkii niin ikään wirrarikojen yhteisömuseoprojekteja antropologisen kenttätyön kautta. Hirvonen-Nurmi keskittyy sosiaalisten suhteiden tutkimiseen itsehallinnollisen alkuperäiskansayhteisön instituutiossa, tässä tapauksessa yhteisömuseossa. Yhteisöllinen museo on kansainvälisesti levinnyt toimintamalli, jonka Hirvonen-Nurmi pyrkii jalkauttamaan suomalaiseen museo- ja kulttuurikenttään. Tutkimus auttaa suomalaisia museoammattilaisia tunnistamaan piileviä asenteita, joilla toiseutetaan museoissa esitettäviä vähemmistö- ja alkuperäiskansoja. Museoiden osallistavuus on ajankohtainen kysymys monikulttuuristuvassa maassa. Tarkoitus on kannustaa suomalaisia museoita ottamaan lähdeyhteisöjä mukaan suunnittelutyöhön ja osaksi toimintaansa.

Tutkija, taiteilija Mari Martin tutkii, kuinka hän taiteilija-tutkijana voi edistää ja vaalia sosiaalista tasa-arvoisuutta Helsingin kaupunginosissa tekemällä yhteisötaidetta. Samalla hän kartoittaa taiteilija-tutkijan laajentuvaa roolia sekä toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa yleisemmin. Martinin ammatillinen tausta on teatterin ja performanssin aloilta.

Dosentti, erikoistutkija Liisamaija Hautsalo on oopperaan erikoistunut musiikkitieteilijä ja työskentelee Sibelius-Akatemiassa. Yhdessä Sari Karttusen kanssa Hautsalo tarkastelee Slavoj Zizekin ja Mladen Dolarin (2002) väitettä, jonka mukaan ooppera olisi kuollut taiteenmuoto. Vasten tilastoja suomalaisten oopperoiden ensi-illoista väite asettuu kyseenalaiseksi, sillä 1990-luvulta alkaen Suomessa on tilattu, sävelletty ja kantaesitetty yli 200 oopperateosta. Suomessa ooppera on siis kaikkea muuta kuin hiipuva kulttuuri-ilmiö.

 

Hankkeen tutkijat

Tutustu myös näihin hankkeisiin