Kaksi myyttiä taiteen arvosta kaupungissa

Usein väitetään olkapäitä kohautellen, että taidehankkeet aiheuttavat ainoastaan lisäkustannuksia. Taideteos ei ole järkevä taloudellinen investointi, ja taidetta tehdään vain apurahoilla ja muulla julkisella tuella. Harvaa tuntuu kiinnostavan se, että kulttuurilla ja taiteilla todella on kansan-, alue- ja kuntataloudellisesti arvoa. Millaisia arvoja taide siis tuottaa kaupungissa?

Myytti I: Taiteella ei ole rahallista arvoa

Mantrat taide- ja kulttuurialan taloudellisesta lamakaudesta toistuvat tutkimusraporteissa ja mediassa vuosikymmenestä toiseen. Niin taiteilijakunnan edustajat kuin maan tunnetuin ekonomistikin nostavat esiin taiteen ja kulttuurin tukemisen tarpeen. Moni taide- ja kulttuurilaitos toimii epävakaalla rahoituspohjalla. Taiteilijan toimeentulo on niukkaa. Osuudet taiteelle ja kulttuurille valtion budjetissa ja kaupunkien talousarvioissa ovat edelleen marginaalisia, vaikka taiteenalat ovat runsastuneet ja kentälle tulee jatkuvasti lisää uusia taiteilijoita.

Jos tarkastellaan itsenäisiä taideteoksia, tosiasiassa Wall Street Journalin mukaan taide oli vuonna 2018 yksi parhaista sijoituskohteista viinin ja autojen ohella. Taiteen taloudellinen arvo voi nousta myös taloudellisesti epävakaana aikana ohi muiden sijoituskohteiden kuten kiinteistöjen. Kun katsotaan koko kulttuurin toimialaa, sen arvonlisäys vuonna 2016 oli Suomessa 3,0 %. Kulttuurin toimiala tuottaa enemmän arvonlisää kuin elektroniikkateollisuus tai metsätalous. (Kulttuurin satelliittitilinpito 2016.) 

Kuvio. Kulttuurisatelliitti (TOL2008_EKT2010). Tilastokeskus, Katri Soinne.

Käsitys taloudellisesti ahtaalla olevasta taide- ja kulttuurialasta nousee väistämättä julkisesti tuettavasta yleishyödyllisestä kulttuuritoiminnasta. Kuvataiteessa rahallisen arvon ääripäitä kuvaavatkin hyvin vahvasti julkisesti tuettu taidemuseotoiminta, jonka tulos on tyypillisesti alijäämäinen ja taidehuutokauppa, jonka tulos on yleensä ylijäämäinen.

Taidemuseotoimintaa tuetaan sille kuuluvan sivistystehtävän sekä kansalaisten kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kasvamisen vuoksi. ”Valtio ja kunnat tukevat museoalaa voimakkaasti, koska museot vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, kaupungin vetovoimatekijöihin, viihtyvyyteen ja yhteisöllisyyden kokemukseen”.

Museotoiminnalla on taloudellisia vaikutuksia, mutta ne ovat usein välillisiä. Esimerkiksi Amos Rex teki vuonna 2018 kaksi miljoonaa tappiota lipputuloista ja kävijäennätyksestä huolimatta.

Kulttuurialan tuotannot ja taidetoiminta ovat toisaalta myös kannattavaa liiketoimintaa. Jos taidetta ei saataisi myydyksi, ei muun muassa taidehuutokauppaa yksinkertaisesti tehtäisi. Taideteokset liikkuvat sujuvasti myyjiltä uusille omistajille ja maasta toiseen, eikä teos välttämättä pysy pitkään samalla ostajalla.  Taidemyynnin taloudelliset vaikutukset ovat hyvinkin suoria ja näkyviä. Sen sijaan taideteokset museoiden kokoelmissa sekä rakennetussa ympäristössä tai kaupunkitilassa ovat harvoin edes markkinoilla. Julkishyödykkeen asemassa oleva taide on tavanomaisesti myynnissä vain kerran eli silloin, kun julkinen tai yksityinen toimija taikka kolmannen sektorin organisaatio päättää teoksen hankkia.

Tuore Ylen dokumenttisarja kuvaa elävästi, kuinka taideteoksen hinta ja arvo määrittyvät nimenomaan kontekstista riippuen. Esimerkiksi kuvataide on sekä varakkaiden yksityisten taidekeräilijöiden sijoituskohde että museoissa ja kaduilla esillä olevaa julkista taidetta. Taiteen taloudellista arvoa arvioitaessa onkin syytä osata erottaa luksushyödykkeen statuksen saaneen taideteoksen markkina-arvo ja sen taloudelliset vaikutukset julkisten taideteosten tuottamista hyödyistä ja talousvaikutuksista. Esimerkiksi taidekeräilijän arvokkailla teoksilla yksityisasunnossa ei ole kerrannaisvaikutuksia (spillover effects), joita on taideteoksilla valtion ja kaupungin taidemuseossa ja julkisessa tilassa.

Taiteen arvoon ja sen vaikutuksiin liittyen on kiinnostavaa kysyä, millaisia arvoja taide tuottaa erityisesti kaupungissa. Missä syntyy julkisen taiteen arvo? Kaupunkitilassa vai kaupunkilaisissa? Ovatko taiteeseen eri aikoina yhdistetyt arvot pysyviä? Miten vaikuttaa väliaikaisesti kaupunkitilassa oleva julkinen nykytaide, kuten vaikkapa Nestori Syrjälän performanssi Running Man (2016–2017)? Tämä uuden ajan monumentiksikin kutsuttu julkinen taideteos kuuluu samalla Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan. 

Julkisen taiteen arvoja ja vaikutuksia halutaan tutkia, koska niihin liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä. Tulisiko julkisen taiteen yhteydessä edes puhua tuottavuudesta, taloudellisuudesta, kustannusvaikuttavuudesta ja lopulta kannattavuudesta? Erityisen ajankohtainen kysymys on, saadaanko julkisen taiteen avulla aikaan parempia tai onnellisempia kaupunkeja.

Myytti II: Taiteen arvo on riippumaton

Uusi design- ja arkkitehtuurimuseo on oppikirjaesimerkki siitä, kuinka taiteen arvo ymmärretään usein yhdeksi, absoluuttiseksi arvoksi. Toistaiseksi suunnitteilla oleva museo piirtyy monella mieleen lähinnä taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Some-keskusteluissa, kuten Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmässä, esimerkiksi pohditaan, maksaisiko museo itse itsensä takaisin.

Helsingin kaupunki ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat ehdottaneet nykyisen designmuseon ja arkkitehtuurimuseon yhdistämistä ja uuden museon rakentamista Etelärantaan. Helsingin Sanomat puolsi taannoin suunnitelmaa ja ehdotus näyttää miellyttävän myös kansalaisia. Kansainvälistä mainetta niittänyt suomalainen design ja arkkitehtuuri saavat viimein arvoisensa uudet tilat! Nyt selvitetään parasta mahdollista museon rahoitusmallia ja käydään kuumana hehkuvaa keskustelua siitä, mitä hanke saa lopulta maksaa.

Tapahtumat etenevät todennäköisesti siten, että museo todetaan rakennushankkeena taloudellisesti mahdolliseksi ja jopa kannattavaksi, koska museohankkeen toteuttaja saa rakentaa Etelärantaan paljon muutakin, kuten hotellin ja yritysten toimitiloja. Skenaarioni mukaan, kun pöly hieman laskeutuu museosuunnitelman ympärillä, kulttuuriväki hyökkää rakennusliikkeitä ja yksityisiä sijoittajia vastaan. Checkpoint Helsingin tapaan runsas joukko taidekenttää edustavia ja kaupunkikulttuuria ja -kuvaa puolustavia kysyy: ”halutaanko uusi museo pääkaupungin paraatipaikalle hinnalla millä hyvänsä?”

Myös arkkitehtuuritoimittaja Paula Holmila kritisoi 29.4. Helsingin Sanomissa, ettei supermuseon toteutusehdotus voi mennä läpihuutojuttuna lävitse.

Pian huomataan, ettei tätäkään museohanketta voida toteuttaa liiketalouden logiikalla. Sen jälkeen esitetään julkisia puheenvuoroja ja painavia argumentteja designin ja arkkitehtuurin tuottamista kulttuurisista arvoista. Tulevaisuudenkuvan päätepiste on, että veronmaksajat vakuuttuvat museon kulttuurisista arvoista ja välillisistä hyödyistä, joita ovat museon mukanaan tuoma kaupungin tunnettuus ja brändi sekä koko alueen arvonnousu. Lopulta museo voidaan rahoittaa julkisesti.

Toisin sanoen taiteen arvo on kaikkea muuta kuin absoluuttinen. Taiteen arvo on luonteeltaan suhteellinen. Siksi taidesosiologian tutkimuksessa taiteen arvoa on kutsuttu jopa mysteeriseksi (Berger 1972, Bourdieu 1996).

Jos taiteen taloudellinen arvo on keskeinen asia tutkimuksen kannalta, on tarpeen pohtia lisää, miksi taiteesta ei haluta maksaa ja missä tapauksessa siitä nimenomaan ollaan valmiita maksamaan. Maksuhalukkuus taiteen yhteydessä viittaa usein siihen, että taiteesta on tullut meriittihyödyke.

Yleisesti ottaen uskomukset taiteen taloudellisesti heikosta arvosta ovat yhteydessä yhteiskunnassa laimentuneeseen uskoon talouskasvusta. Ryhmä nimekkäitä talouden, yhteiskunnan ja globalisaation asiantuntijoita (Wellerstein, Collins, Mann, Derluguian & Calhoun 2014) väittää, että tulevina vuosikymmeninä nykymuotoinen kapitalistinen markkinatalous romahtaa, kuten Notre Damen katedraalin katto konsanaan.

On huojentavaa ajatella, että taloudellisten huolten, eriarvoistumisen ja sosiaalisten muutosten aikakaudellakin taide pystyy tuottamaan ennen kaikkea merkittävää aineetonta pääomaa. Tämä yhteiskunnassa usein piiloon jäävä henkinen arvonlisäys on samanaikaisesti hyvä sijoitus kaupungin kannalta. Taiteen vaikutukset ja kulttuuriset arvot tapaavat usein levitä kaupungissa. Työllistäessään ja teollistuessaan kulttuuri ja taiteet myös ylläpitävät ja lisäävät kaupunkilaisten aineellista hyvinvointia.

Taide käyttöön-hankkeen verkkosivut: https://www.taidekayttoon.fi/ #taidekäyttöön

Lähteet

Berger, J. (1972). The Ways of Seeing. Tv-sarja, BBC. (Mike Dibb, Sven Blomberg, Chris Fox and Richard Hollis) https://www.youtube.com/watch?v=Z7wi8jd7aC4

Bourdieu, P. (1996). The rules of art: Genesis and structure of the literary field. Cambridge: Polity Press.

Tilastokeskus, Liitetaulukko 1. Kulttuurialojen arvonlisäykset (%) – EKT 2010
https://www.stat.fi/til/klts/2016/klts_2016_2018-10-17_tau_001_fi.html

Wellerstein, I., Collins, R., Mann, M., Derluguian, G. & Calhoun, C. (2013). Onko kapitalismilla tulevaisuutta? Helsinki: Vastapaino.

Yle Teema, Christie’s – Jussi Pylkkäsen valtakunta, Jaksot 1-2, https://areena.yle.fi/1-4056804

Kuva: Amos Rexin edessä, René Magritten näyttelyn yläpuolella 2019. Kuvaaja Oona Myllyntaus.