Tiedeviestintää ja kotisivuja

Cuporen tärkeä tehtävä on tuottaa tietoa päätöksenteon tarpeisiin kulttuuripolitiikasta. Tiedeviestintä on tässä avainasemassa. Missä muodossa tietoa pitäisi jakaa, mitä tietoa pitäisi jakaa ja kenelle? Kulttuuripolitiikan alalla toimivat asiantuntijat ja virkamiehet joutuvat työssään perustelemaan kulttuuriin laitettujen panostusten tarpeellisuutta ja merkitystä yhteiskunnalle.

Kun kulttuurin merkityksestä puhutaan, harva kyseenalaistaa kulttuurisen perustan, sen elinvoiman ja jatkuvuuden merkitystä. Mitä olisi Suomi ilman kulttuuria ja elinvoimaista, monimuotoista taidetta? Mielessäni näen kartalla alueen, joka on väritön, yksioikoinen ja sisäänpäin suuntautunut läntti, jolla asuu joukko historiattomia ihmisiä. Kulttuuria on kieli, kirjastot, museot, kulttuuriperintö- ja maisema, ja paljon muuta. Ilman taidetta emme osaisi kyseenalaistaa, katsella eri tavoilla maailmaa, innovoida, laulaa, lukea runoja ja käyttää hyvää muotoilua, muotia, visuaalista viestintää.

Miten viestisi tieteellisesti tämän kaiken? Hallinto ja talouselämä kaipaavat lukuja ja mittareita. Kulttuurin luku voisi olla vuoden 2017 valtion talousarvioesityksen taiteelle ja kulttuurille esitettävästä määräraha 463 000 000 ja sen osuus jokaiselle kansalaiselle – alle satasen vuodessa. Tämä luku ei oikein anna koko kuvaa kulttuurin merkityksestä, kulttuurin ja taiteeseen asetettujen panosten vaikuttavuudesta. Miten tämä näkyy rikkaassa sosiaalisessa elämässä ja hyvinvoinnissa, kansalaisten aktiivisuudessa osallistua taide- ja kulttuuritapahtumiin, viettää aikaa festivaaleilla ja ylpeillä suomalaisesta taiteesta ja muotoilusta. Kulttuuri ja taide ovat hintalappuaan suurempia asioita yhteiskunnassamme. Tämä on myös Cuporessa tehtyjen selvitysten ja tutkimusten tulos.

Tiedeviestinnän piiriin kuuluu niin tutkijoiden keskinäinen tieteellinen keskustelu ja julkaisut kuin tieteen tulosten kommunikointi laajalle yleisölle. Yleistajuinen tiedeviestintä ei tarkoita yksinkertaistamista. Nämä totuudenjälkeisen kuulopuheiden ja sattumanvaraisten mielipiteiden pohjavirrat eivät kuulu tiedeviestintään. Tiedeviestinnän ammattilaiset eivät myöskään ole puutarhureita, jotka kaatavat valmiiksi pureskeltua, muuttumatonta faktaa janoisille nieltäväksi. Dialogi vastaanottajien, tiedon käyttäjien kanssa on tärkeää.

Julkaisin ensimmäiset omat kotisivuni 1995. Oli kiehtovaa ajatella kuinka näyttäydyin julkisesti, Internetissä linkkieni summana. Asioiden yhteys oli tullut html-koodin avulla näkyväksi. Harmillista, että vain harvalla tuttavallani oli tuolloin internet-yhteys, jolla linkkejäni olisi päässyt tutkimaan. Hyvin pian verkkojulkaisemisesta tuli arkea, ”kotisivut” piti olla jokaisella yrityksellä ja yhdistyksellä, jos mieli päästä näkyville. Nyt virtuaalinen läsnäolo, kommunikaatio verkon kautta on niin arkista, että emme voisi elää ilman sitä.

Cupore päivittää virtuaalista läsnäoloaan uusien verkkosivujen avulla. Tavoitteena on, että dialogi yhteiskunnan kanssa lisääntyy ja tiedeviestintä kolahtaa ja kohtaa erityisesti ne, joille kulttuurin ja taiteen puolustaminen on tärkeää.

Kuva: Matthew Payne, Unsplash